Rovaniemen Vihreät ry lausuu mielipiteenään seuraavaa
Mawson Oy suunnittelee Rajapalojen kulta-kobolttikaivoshanketta Rovaniemen ja Ylitornion rajalle, noin 30 km päähän Rovaniemen keskustasta ja reilun 16 km päähän Muurolan kylästä. Hanke perustuu viiteen esiintymään. Näistä neljä sijaitsee Ylitornion kunnassa Mustiaapa-Kaattasjärven Natura 2000 -alueella. Yksi esiintymä on Rovaniemen kaupungin alueella. Malmia on tarkoitus louhia maanalaisena louhintana. Malmia louhitaan noin 1,5 milj. tonnia vuodessa. Kaivoksen elinkaareksi arvioidaan noin 10 vuotta. Kokonaislouhinnan määrä on 15 Mt. Rajapalojen kulta-kobolttiesiintymän tunnetut mineraalivarannot ovat 10,91 miljoonaa tonnia, mutta kaikki tunnetut esiintymät ovat avoinna leveys-, pituus- ja syvyyssuunnassa. Malminetsintää jatketaan myös kaivoksen toiminta-aikana ja varantojen kasvupotentiaali on suuri. Kaivostoiminta on suunnitelmien mukaan tarkoitus käynnistää 2030-luvulla. Tavoitteena on saada hankkeen YVA-menettely päätökseen vuoden 2026 aikana.
Mawson katsoo Rajapalojen kaivoshankkeen vastaavan mm. vihreän siirtymän ja ilmastonmuutoksen torjunnan kasvavaan raaka-ainetarpeeseen maailmalla ja Euroopassa. Tuotettavista metalleista koboltti on ns. akkumetalli ja sillä on rooli vihreässä siirtymässä, kullalla ei tätä merkitystä ole.
Luonnonsuojelualueet
Rajapalojen kaivoshanke sijoittuu alueelle, joka on erikokoisten suojelualueiden täplittämä. Jokaisen suojelualueen perustamisen syynä on suojelun tarve. Kaivosalueelle sijoittuu esim. metsälain (1093/1996 10 §) tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä (mm. lähde, pienet purot). Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset lähteet ovat myös vesilain (587/2011 2:11 §) turvaamia. Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-alue on linnuston sekä metsä- ja suoluonnon suojelukohde, jossa suojeluperusteena on biotooppien suojelun lisäksi 27 lajin suojelu (mm. saukko).
Suojelualue voidaan perustaa esim. jonkin tai joidenkin lajien tai elinympäristöjen suojelun vuoksi, mutta jokaisen lajin säilyminen on luonnon monimuotoisuuden kannalta yhtä tärkeää. Suomen suojelualueet muodostavat verkoston, jossa yksittäisellä suojelualueella on paljon itseään suurempi merkitys. Suojelualueet muodostavat ekologisia käytäviä ja askelkiviä. Ne toimivat suojasaarekkeina ja mahdollistavat lajien selviytymisen. Suojelualue ei myöskään ole ympäristöstään irti oleva autonominen saareke. Jos ympäröivän alueen tila heikkenee, se vaikuttaa myös suojelualueen ekosysteemiin. Kaivos ei ole suojelualueelle hyvä naapuri. Maailmalla suojelualueiden ympärille jätetään suojavyöhyke!
Suojelualueet toimivat puskurina lajikadolle ja ilmastonmuutokselle.
Päästöt maahan, veteen ja ilmaan
Kaivannaisjätteen, jäteveden, mineraalipölyn, suotovesien sekä kaasumaisten päästöjen vuoksi kaivos muodostaa uhkan lähialueen luonnon lisäksi lähialueen ihmisille. Vaikutusten minimoimiseksi tai estämiseksi on lukuisa määrä lakeja ja asetuksia. Monet näistä jo yksinään (mm. ympäristönsuojelulaki, kaivannaisjäteasetus, kaivannaisjätedirektiivi) riittävät kyseenalaistamaan hankkeen toteuttamisen.
Yksittäisenä uhkakuvana julkisuuteen on noussut uraanin rooli. Kun malmia louhitaan, kaivetaan ja jalostetaan, uraani liikkuu kiviaineksen mukana. Se liikkuu malmin rikastusprosessissa ja päätyy jätteisiin, ellei uraania oteta talteen. Kaivokselta ympäristöön tulevat jäte- ja suotovedet sisältävät uraania, joka päätyy vesistöön. YVA-ohjelma ei esitä suunnitelmaa uraanin ympäristövaikutusten arvioimiseksi eikä vaikutusten hallitsemiseksi. Uraanin ‘kohtalo’ on syytä tietää, vaikka uraani ei olisikaan osa kaivoksen varsinaista tuotantoprosessia.
Kaivosvesien käsittelyn yhteydessä nostetaan esille ns. Neve-optio, jossa vesien käsittelijäksi tulisi ulkopuolinen toimija, Napapiirin Energia ja Vesi Oy. Kaivoksen jätevedet ovat kuitenkin ns. mineraalisia jätevesiä ja ne sisältävät myrkyllisiä kemikaaleja, joten ne vaativat erilalaisen puhdistustekniikan kuin yhdyskuntajätevedet. Tämä puolestaan vaatii erillisen käsittelylaitoksen; jonka luontevin sijoituspaikka olisi tehdasalue. Miksi siis ulkopuolinen, paikallinen toimija? Onko tarkoituksena yrittää häivyttää tai piilottaa jätevesien myrkkyainepitoisuuksia?
Ennallistamis- ja kompensaatiotoimet, sekä tosiasiallisten negatiivisten vaikutusten korjaaminen
Lieventämishierarkian parhaiden käytäntöjen mukaisesti tulisi tutkia myös kompensoinnin mahdollisuuksia, sekä ennallistamista toiminnan loppumisen jälkeen. YVA-ohjelmassa kompensaatio mainitaan vain Natura-alueen heikennysten vaihtoehtona ja poroelinkeinolle aiheutuvan haitan osalta. Alkupuolella dokumenttia luvataan, että mahdollisen biologisen monimuotoisuuden kompensoinnin näkökulmasta ekologiset vaikutukset ”tavalliseen luontoon” on huomioitu ja huomioidaan suunnittelussa, vaikka arvotuksessa em. Natura-alueen suojeluperusteina olevat lajit ja luontotyypit sekä punaisen listan lajit ja luontotyypit onkin nostettu korkeimmalle tasolle… mutta suunnitelmaa kompensointimahdollisuuksien tutkimiseen ei esitetä. Kaivoksen elinkaareksi arvioidaan vain 10 vuotta, joten toiminnan loppuminen ja sen jälkeisten ympäristövaikutusten hallinta on olennainen osa hanketta. Menetettyjen “tavallisten” alueiden osalta YVA-ohjelma on puutteellinen, koska siinä ei tarkastella tarvittavalla laajuudella mahdollisia ennallistamis- tai kompensaatiotoimia esimerkiksi IBA, FINIBA, tai MAALI-alueiden osalta tai vaikkapa metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen osalta. Ennallistamisen mahdollisuus mainitaan vain kalastovaikutusten yhteydessä.
YVA-ohjelmasta ei myöskään käy riittävällä laajuudella ilmi, miten ympäristövaikutusten arvioinnissa tullaan tarkastelemaan tarpeeksi laajasti mahdolliset ja tosiasialliset negatiiviset
vaikutukset ja niiden korjaamisen vaihtoehdot ja tekniikat. Maaperän ja vesistöjen pilaantuminen on kaivostoiminnassa selkeä riski kaikissa toiminnan vaiheissa.
Yhteenvetona
Tässä YVA-ohjelmassa pyöritään suurelta osin potentiaalisissa ratkaisuissa ja myöhemmin määriteltävissä tekniikoissa ja menetelmissä.
Suora lainaus YVA-ohjelmasta: Hankkeen myöhemmissä vaiheissa (YVA-selostuksessa) tarkentuvien suunnitelmien perusteella esitetään tarkennettu arvio kaivoksesta louhittavan malmin ja sivukiven määrästä sekä alueelta otettavien maa- ja kiviainesten määrästä ja ottoalueista sekä mahdollisesta sivukiven hyödyntämisestä. Suunnitelmien edetessä esitetään myös arvio alueen ulkopuolelta tuotavan maa- ja kiviaineksen määrästä.
Esitetyillä tiedoilla on mahdotonta sanoa ympäristövaikutusten arviointiohjelman kattavuudesta mitään. YVA-ohjelma ei esitä luotettavaa suunnitelmaa hankkeen ympäristövaikutusten arvioimiseksi, jolloin ohjelma pitää palauttaa uudelleen valmisteluun.
Perustuslain mukaan meillä jokaisella on vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta ja julkisen vallan (viranomaisten) tehtävänä on pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön.