Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!
Valtuuston ensimmäisen listan lukeminen herätti hämmentyneitä ajatuksia. Eri syistä kaatuneet kaavoitusprosessit ja tämä Lappia-talon peruskorjaushankkeesta laadittu erityistarkastusraportti kolkuttelisivat komiikantajua, ellei samalla sisäinen kalkulattori laskisi, miten paljon näihin on käytetty aikaa ja julkisia resursseja. Lappia-talon peruskorjaushankkeen suunnittelua on vaikea kommentoida siten, ettei kuulostaisi hurskastelijalta ja jälkiviisaalta, mutta tämä on oppimisen paikka. Sinänsä ei ole syytä palata yksityiskohtiin vaan pohtia prosessia hieman yleisemmällä tasolla.
Tarkastuskertomus on ollut opettavasta lukemista siitä, miten asioiden olisi pitänyt sujua ja miten ne tosiasiassa menivät. Näyttää siltä että Lappia-talon suunnittelua käsitellet toimielimet ja toimijat ovat jättäneet oikeaan aikaan toimimatta, toimineet kun ei olisi pitänyt toimia ja toimiessaan tehneet päättäneet asioista, jotka eivät niille kuuluneet tai joihin niillä ei ollut toimivaltaa.
Lappia-talon suunnittelussa on toimittu kuin eloisassa kyläkaupassa. Asioista on keskusteltu paljon ja väkeä on kokoontunut rupattelemaan erilaisilla kokoonpanoilla myymälän puolelle. Varsinaiset päätökset tapahtuivat jossain takahuoneissa. Merkilliseksi instituutioksi on muodostunut tämä hallituksen iltakoulu, joka on alkanut toimia kuin päätöksiä tekevä, tai vähintään niitä linjaava toimielin. Kaupunkia ohjaavana ovat myös muut toimielimet ryhtyneet iltakoulua pitämään, mikä näkyy mm kulttuurilautakunnan päätöksistä. Asioista keskusteleminen on hyvä asia, mutta kun keskustelun ja päätöksenteon rajat hämärtyvät, on siirrytty kunnallisesta demokratiasta hallitsemattomuuteen. Ei liene liioiteltua kutsua toimintatapoja anarkistisiksi. (Jos joku luulee, että anarkistin tunnistaa Che Guevara-paidasta, se ei pidä paikkaansa. Nykyään anarkisteilla on pikkutakit.)
Ihan hölmistyneenä jää ihmettelemään, miten on mahdollista, ettei iltakoulussa mikään kello soinut, kun siellä ns. ” linjattiin ” asioita, tai eikö tilaliikelaitoksessa ja kulttuurilautakunnassa havaittu että prosessit eivät olleet kunnossa, eikä iltakoulu ollut mikään päättävä toimielin. Sopeutuminen varjohallinnoinnin kulttuuriin on ollut niin luontevaa, että on vaikeata uskoa case Lappian olevan ainut laatuaan.
Sopimusohjausmalli on kuulemma tulossa tiensä päähän, uuteen toimintamalliin palaamme seuraavassa valtuustossa. Hyvä niin.–Olisi kuitenkin itsepetosta uskotella, että kaikki ongelmat olisivat johtuneet huonosta toimintamallista ja hautaamalla sopimusohjausmalli ongelmat katoavat. Perusasiat päätöksenteossa ovat hallintomallista riippumatta samoja. Päätöksentekoprosessit ovat julkisesti määriteltyjä ja kaikille avoimia. Asiat valmistellaan tietyille poliittisille toimielimille, valmistelut tehdään kunnolla ja valmistelutekstien kieli on ymmärrettävää. Sääntöjä ja lakeja, kuten hankintalakia noudatetaan ja toimielimet -eivät epäviralliset kerhot tms – tekevät päätökset. Asiat dokumentoidaan ja julkinen hallinto on julkista. Olemassa olevia pelisääntöjä noudatetaan, ja jos pelisäännöt eivät toimi, muutetaan yhteisiä sääntöjä eikä kehitetä varjojärjestelmiä. Jos ja kun toivon mukaan hallintomallia muutetaan, monet hyvän hallinnon periaatteet on aloitettava alkutekijöistä. Tämä oli tärkein oppi tästä Lappia-talon tähänastisesta prosessista.
Lappia-talon keissi on ollut monin tavoin hyödyllinen kokemus tälle organisaatiolle ja se on nostanut esiin tärkeitä asioita, joita toivon mukana on huolellisesti luettu. Vanha vihreä slogan on, että prosessi on osa tulosta. Tämän prosessin tuloksena on, että Lappia-talo seisoo edelleen remonttia odottamassa. Toivon mukaan meillä on nyt riittävä tietoperusta viedä tämä prosessi sellaiseen loppuun, että Lappia-talo palaa käyttökuntoon ja loppuprosessi osoittaa että virheistä on opittu. Tarkastuspäällikölle ja tarkastuslautakunnalle kiitos!
Vihreän valtuustoryhmän puolesta Päivi Salminen