Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muu väki!
Hyvinvointikertomus on mielenkiintoista luettavaa ja käynnistää monenlaisia pohdintoja. Nostan esiin joitakin ajatuksia, jotka liittyvät kertomuksen laadinnan tapaan ja kertomuksesta nouseviin huolen aiheisiin.
Hyvinvointikertomuksen kytkeminen osaksi toiminta- ja taloussuunnitelmaan on tärkeätä. Niin tärkeätä että itseasiassa hyvinvointikertomuksen tulisi olla sisäänrakennettu ja jäntevä osa talouden ja toiminnan suunnittelua ja raportointia. -Jos kaupungin tehtävää ajattelee yksinkertaisesti, eikö kaikkien kunnallisten palveluiden perusidea ole juuri hyvinvoinnin tuottaminen ja turvaaminen? Itse asiassa: pyrkimys hyvinvointiin on syynä siihen, että aikoinaan on keksitty yhteiskunta.
Erillistä hyvinvointikertomusta puoltaa, että se normaalia suunnittelutasoa yksityiskohtaisemmin ja toivon mukaan analyyttisemmin nostaa esiin väestön hyvinvoinnin tilaa. Hyvinvoinnin tuottajina kaikki kaupungin hallintokunnat ja toimijat ovat tärkeitä, eikä missään nimessä voi ajatella, että hyvinvointi olisi vain sosiaali- ja terveystoimelle kuuluva asia. On erittäin myönteistä, että hyvinvointityöryhmässä ovat olleet edustettuina kaikki hallinnon alat ja kertomukseen on otettu mukaan liikunta- ja kulttuuripalvelut ja katsaus elinympäristöön.
Kertomuksessa kuitenkin painottuvat nimenomaan sosiaali- ja terveysalan seurantatiedot. Samalla kuntalaiset tahattomasti määrittyvät palvelujärjestelmän asiakkuuksien näkökulmasta, vaikka valtaosa ihmisten arjesta on riippumatonta julkisista palveluista. Arjessa hyvinvointia (toisinaan myös pahoinvointia) tuottavat monet epäviralliset verkostot ja yhteisöt. Palveluilla on paikkansa, mutta on tärkeätä muistaa, että hyvinvointi ei ole sama asia kuin julkiset palvelut.
Jokainen ymmärtää hyvinvoinnin omalla tavallaan, joten hyvinvointikertomuksessa olisi syytä jollain tapaa kuvata, mitä hyvinvoinnilla tässä kertomuksessa ymmärretään. Erilaisiin indikaattoreihen perustuva kuvaus on aina monitulkinnallista. Esimerkiksi palveluiden käyttöön vaikuttavat paitsi palvelutarve, myös kyseisen palvelun tai sille vaihtoehtoisten palveluiden saatavuus ja laatukokemukset.
Hyvinvointiin liittyvät asiat johdattavat usein käyttämään abstrakteja, yleisiä ja korkealentoisia sanoja kuten sosiaalinen pääoma, ennaltaehkäisy, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys jne. (Kiinnitän tähän ehkä siksi huomiota että käytän niitä itsekin kovin mielelläni). Palveluiden käyttäjien kannalta tärkeitä ovat hyvin arkipäiväiset asiat, kuten esimerkiksi vastataanko puhelimeen.
Hyvinvointikertomusta lukiessa jää monissa kohdissa pohtimaan miksi-kysymyksiä, joihin toivoisi vaikka vain arvailevia vastauksia. Esimerkiksi: eikö kansantauti-indeksin kasvu jatkuva kasvu ole pysähdyttävä asia, jolla voi olla yhteys vertailukuntia suurempaan sairauspäivärahan saantiin, ja joka ennakoi kasvavia perus- ja erikoissairaanhoidon palvelutarpeita väestön ikääntyessä?
Kun kansantauti-indeksin osoittamaa astman indeksiluvun erityistä kasvua selitetään rovaniemeläisten lasten ja nuorten astman määrällä, jää ihmettelemään mistä lasten ja nuorten kohdalla on kysymys? Miksi juuri täällä?
Nuoriin liittyvät kysymykset nousevat Rovaniemellä muutoinkin esiin terveyden puuttumiseen liittyvänä kokemuksena ja psykiatrisessa hoidossa olleiden nuorten kasvavana määränä. Peruskoulun jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle jääneiden määrän kasvu on huolestuttava suunta. Tässä kohtaa kiinnittääkin huomiota, että hyvinvointikertomuksessa on kovin niukasti tietoa kouluista ja päivähoidosta. Voisiko jatkossa ottaa mukaan tietoja kouluista ja erityisesti erityisopetuksesta ja oppilashuollosta?
Lasten ja perheiden hyvinvoinnin kannalta neuvolat, koulut ja kouluterveydenhuolto ovat tärkeitä, koska kaikki lapset ja nuoret ovat niiden piirissä. Näissä ns. normaalipalveluissa tulisi olla erityistä herkkyyttä havaita ongelmia ja reagoida niihin.
Rovaniemellä päihdehuollon avopalveluissa on asiakkaita vertailukuntiin nähden melkein tuplasti. Poliisin perheväkivaltatehtävät ovat lisääntyneet ja perheväkivaltatehtävät ja puuttuminen häiriökäyttäytymiseen ovat Rovaniemellä muuta maata merkittävästi korkeampia. Miksi juuri Rovaniemellä? Mitä rovaniemeläisissä kodeissa oikein tapahtuu ja mitä sille voi?
–Soitin kokeneelle sosiaalityöntekijälle, joka on mm. kymmenen vuotta työskennellyt poliisiasemalla ja kysyin, mistä hän arvelee olevan kysymys. Hänen mukaansa Rovaniemi on muuttokohde, jossa monilta puuttuvat luonnolliset verkostot, sosiaalisen tuen ja kontrollin rakenteet. Jos selitys on osaltaankin totta – kuten uskon – eikö olisi järkeenkäypää koota kaikki voimat yhteen pohtimaan, mitä ovat ne teot, joilla erityisesti kaupunkiin vastamuuttaneet ihmiset saadaan paremmin juurtumaan, tulemaan osallisiksi, kuten yksi hyvinvointistrategian tavoite on.
Mielenterveyteen liittyvät ongelmat näyttävät korostuvan palveluiden ja sosiaaliturvan käytön selittäjinä. Psykiatrian avohoitokäyntejä on Rovaniemellä vertailukuntiin nähden vähemmän, mitä selittää niukka resurssointi mielenterveyspalveluihin. Ero näyttää taulukossa merkittävältä. Kertomuksen mukaan tarkoitus on siirtää painopistettä laitoshoidosta avohoitopainotteiseksi. Hyvä niin, miten ja paljonko?
Ikäihmisten kohdalla Rovaniemi ei käytetyillä indikaattoreilla olennaisesti eroa vertailukunnista. Ikäihmisten osalta on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota käytettyihin indikaattoreihin. Esimerkiksi päihteiden käyttöä, päihde- tai psykiatristen palveluiden tarvetta ei ikäihmisten kohdalla yleensä seurata, mikä ei tarkoita, etteikö näitä pulmia heillä olisi. (Ikääntyvien päihteiden käyttö on kasvava ongelma)
Johtopäätösluvussa kuvataan miten erilaisiin ongelmiin on pyritty vastaamaan ja kehittämiskohteita on vielä paljon. Lista toimenpide-ehdotuksista on pitkä ja monitasoinen. Lukijana toivoisi lopuksi ihan selkeätä listaa konkreettista teoista, joissa on hintalappu päällä. Kun hyvinvointikertomus jatkossa tiiviimmin kytketään talouden ja toiminnan suunnitteluun, toimenpide-ehdotukset ja kehittämiskohteet toivon mukaan nousevat selkeämmin esiin.
Kaiken kaikkiaan: vihreä valtuustoryhmä kiittäen merkitsee hyvinvointikertomuksen tiedoksi.
Vihreän valtuustoryhmän puolesta Päivi Salminen (vihr.)