Valtuustoaloite 8.6.2026: Toimenpideohjelma lähisuhdeväkivallan ja nuorten kokeman seurusteluväkivallan ehkäisemiseksi
Rovaniemen kaupungin hyvinvointiohjelmassa vuosille 2026-2029 lähisuhdeväkivaltaan liittyvä ohjaus ja neuvonta on katsottu olevan järjestökentän vastuulla. Esimerkiksi Oulun kaupungin hyvinvointisuunnitelmassa vastuu perhe-ja lähisuhdeväkivallan ehkäisystä kuuluu myös sivistys- ja kulttuuripalveluiden toimialan vastuulle ja vaikkapa Helsingin kaupungilla on jo vuodesta 2011 alkaen ollut kaupunkiyhteiset rakenteet lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn.
Lähisuhdeväkivalta on väkivaltaa, jonka tekijä ja kohde ovat tai ovat olleet keskenään läheisessä suhteessa. Lähisuhdeväkivalta voi kohdistua henkilön nykyiseen tai entiseen kumppaniin, lapseen, lähisukulaiseen tai muuhun läheiseen. Läheisissä suhteissa tapahtuva väkivalta ilmenee monin eri tavoin. Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä, digitaalista, seksuaaliväkivaltaa, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa, taloudellista väkivaltaa, laiminlyöntiä, hengellistä tai uskonnollista väkivaltaa tai kunniaan liittyvää väkivaltaa kuten avioliittoon pakottamista tai sukuelinten silpomista.
Lähisuhdeväkivallalla on laajamittaiset haittavaikutukset yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnille, terveydelle ja turvallisuudelle. Kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävä on torjua ja ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa sekä tarjota palveluita, joissa autetaan lähisuhdeväkivallan uhreja, tekijöitä ja lähisuhdeväkivallalle altistuneita henkilöitä. Tutkitusti lähisuhdeväkivallan ehkäisy edellyttää moniammatillista yhteistyötä ja yhteistyötä muunmuassa kunnan, hyvinvointialueen, eri viranomaisten ja järjestökentän välillä.
Nuorten parisuhteissa tapahtuva seurusteluväkivalta on monelle vieras ilmiö, joka ei usein nouse yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samaan aikaan Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen mukaan peräti 45 prosenttia 16–17 vuotiaista suomalaisista tytöistä on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Vaikka seurusteluväkivaltaa kokevat kaikki nuoret, vakavimmat kokemukset, kuten seksuaaliväkivalta, kasaantuvat erityisesti nuorille tytöille. Kyse on sukupuolittuneesta ilmiöstä, jonka uhreja ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja herkässä iässä olevat nuoret.
Vaikka seurusteluväkivalta on nuorten keskuudessa yleistä, sen uhrit vaikenevat yhä. Tutkimusten mukaan vaikenemisen taustalla vaikuttavat samankaltaiset syyt, kuin aikuisten kokeman väkivallan kohdalla: häpeä sekä pelko siitä, että uhria ei välttämättä uskota. Esteitä seurusteluväkivallasta kertomiselle muodostavat myös nuorten kykenemättömyys tunnistaa väkivaltaa ja sen eri muotoja sekä tietämättömyys siitä, mistä apua voi hakea. Etenkin ensimmäisissä seurustelusuhteissaan koetaan monia asioita ensimmäistä kertaa ja väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa. Samaan aikaan nuorena koettu väkivalta voi jättää pahimmillaan pysyviä jälkiä, jotka vaikuttavat paitsi nuorten kasvuun ja kehitykseen, myös seksuaalisuuteen, hyvinvointiin, terveyteen ja ihmissuhteisiin.
Koettu, tehty ja todistettu väkivalta muodostaa helposti ylisukupolvisen kierteen. Yli puolet nuorista, jotka kertoivat kokeneensa tai nähneensä samassa taloudessa asuvien aikuisten tekemää henkistä tai fyysistä väkivaltaa, kertoivat tehneensä tai kokeneensa väkivaltaa myös omassa seurustelusuhteessaan. Samaan aikaan Suomi on Euroopan unionin kärkeä, mitä tulee naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lähisuhdeväkivaltaan.
Seurusteluväkivallan kitkeminen on ennen kaikkea aikuisten vastuulla. Ensimmäinen askel on tietoisuuden lisääminen, joka voi auttaa tunnistamaan väkivaltaa, viemään pois ei-ansaittua häpeää sekä täten madaltaa kynnystä hakea apua. Tietoisuutta tulee lisätä kaikilla asteilla aina kouluista ja sivistystoimesta sosiaalihuoltoon ja oppilashuoltoon, seurusteluväkivalta tulee tunnistaa vakavaksi, yleiseksi ja sukupuolittuneeksi väkivallaksi, ja siihen puuttumisen tulee olla jokaisen aikuisen/ammattilaisen tehtävä. Tämä edellyttää nuorten kanssa toimivien ammattilaisten riittävää kouluttamista ja resurssien turvaamista nuorille suunnattuihin tukipalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön.
Lisäksi seurusteluväkivallan kitkeminen edellyttää asenneilmapiirin muutosta, sukupuolisensitiivistä seksuaalikasvatusta, tunne- ja turvataitokasvatusta sekä ihmisoikeuskasvatusta. Nuorten, etenkin poikien ympärillä on havaittavissa lisääntyvissä määrin haitallisia ja väkivaltaa ihannoivia ja naisvihamielisiä asenteita. Näiden asenteiden tunnistamiseksi tarvitaan lisää menetelmiä ja osaamista nuoria kohtaaville ammattilaisille laajemminkin kuin seurusteluväkivaltatyön näkökulmasta.
On selvää, etteivät yksittäiset oppitunnit tai koulutukset riitä, kun puhutaan näin mittavan ja haitallisen ilmiön kitkemisestä. Tarvitsemme niin ennaltaehkäisevää työtä, seurusteluväkivallan tunnistamista ja tietoisuuden sekä muutosta toimintakulttuuriin yhteiskunnan eri sektoreilla. Vain niin voimme varmistaa, että jokainen väkivaltaa kokeva nuori saa riittävästi tietoa, uskaltaa hakea apua ja ennen kaikkea uskaltaa kertoa kokemastaan aikuiselle, jolla niin ikään on riittävät tiedot, taidot ja resurssit ilmiön kohtaamiseen ja siihen puuttumiseen. Seurusteluväkivalta on vakavaa parisuhdeväkivaltaa, johon puuttuminen vaatii systemaattisista toimenpiteitä.
Tavoitteenamme tulisi olla, että Rovaniemellä sekä ammattilaiset että kuntalaiset tunnistavat lähisuhdeväkivalta-ilmiön paremmin, ammattilaisten osaaminen lähisuhdeväkivallan osapuolien auttamiseksi kasvaa ja että käytössä on moniammattillisia ja eri oganisaatioiden yhteistyönä toteutettuja systemaattisia työskentelymalleja väkivallan eri osapuolten auttamiseksi.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Rovaniemi kehittää kattavan toimenpideohjelman lähisuhdeväkivallan sekä nuorten keskuudessa tapahtuvan seurusteluväkivallan kitkemiseksi ja ehkäisemiseksi.