Vievätkö ilmasto-ohjelman visio ja päätavoitteet Rovaniemeä haluttuun suuntaan? Miten täsmentäisit tai muokkaisit ilmasto-ohjelman tavoitteita?
Rovaniemen ilmasto-ohjelmassa suunta, eli hiilineutraalius, on oikea. On hienoa, että tavoitteet vihdoin asetetaan ja hiilineutraaliutta tavoitellaan. Rovaniemen Vihreät on peräänkuuluttanut tätä aktiivisesti jo vähintään viimeiset 7 vuotta. Ottaen huomioon kuitenkin ne epämiellyttävät totuudet, että turvallisena pidetyn 1,5 asteen lämpeneminen on jo ylitetty ja arktinen alue lämpenee muita alueita nopeammin, on meillä kiire. Hiilineutraaliuden tavoitteista ja aikataulusta tulee tehdä kunnianhimoisemmat ja toimet aloittaa välittomästi. Rovaniemen tavoite nojaa kansallisiin tavoitteisiin, eli ilmastolakiin. Joku voisi kysyä, onko tämä silloin tavoite ollenkaan. Parempi olisi puhua vähimmäisvaatimuksesta, jos tavoitetta ei nosteta. Eli peräänkuulutamme kunnianhimoisempaa tavoitteenasettelua.
Suomen hiilineutraaliustavoitteisiin kuuluu olennaisena osana hiilinegatiivisuus pian vuoden 2035 jälkeen. Rovaniemen ilmasto-ohjelmasta tämä näkökulma puuttuu, vaikka ohjelma ulottuu vuoteen 2035 ja nojaa kansallisiin tavoitteisiin.
Sopeutumisen visiossa esitetty lisääntynyt latvuspeitto asuinalueilla ei ole riittävä visio tähän teemaan. Latvuspeittävyys on tärkeä mittari, mutta se ei yksin kuvaa sopeutumista. Sen rinnalle ohjelmaan tulee etsiä mittareita esimerkiksi ekologisten yhteyksien jatkuvuudelle tai siniviherrakenteen eheydelle, läpäiseville pinnoille, hulevesien hallinnalle ja viheralueiden saavutettavuudelle.
On hyvä ja tärkeää, että osallisuuden teemaan on selkeästi kirjattu haavoittuvien kotitalouksien energia- ja liikenneköyhyyden torjuminen.
Visiossa ja tavoitteenasettelussa olisi hyvä näkyä selkeämmin yhdyskuntasuunnittelu/kaupunkisuunnittelu ja rakentaminen omana teemanaan. Nyt nämä on kytketty energiaan ja liikkumiseen mitkä toki tärkeitä teemoja ovat. Tavoitteenasettelu vain kilpistyy nyt näiden osalta energiatehokkuuteen ja kaukolämmön tuotantoon. Kaupungilla on mittava investointilista julkisia rakennuksia tuloillaan ja kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen keinoin voidaan vaikuttaa myös asumisen hiilijalanjälkeen. Liitteessä 1 mainitaan Energia, liikenteen ja rakentamisen teeman alla toimenpiteenä “kaupungin rakennushankkeiden vähähiilisyys ja elinkaari osana suunnittelua”. Tällä ajatuksella kehottaisin nostamaan asumisen, rakentamisen ja kaupunkirakenteen omaksi teemakseen ohjelmassa ja tuomaan teeman alle vaikuttavia toimenpiteitä energiatehokkuuden ja kaukolämmön lisäksi. Näitä voivat olla esimerkiksi rakentamisen materiaalitehokkuus ja elinkaaripäästöt, puurakentamisen suosiminen hiilivarastona, turvemaille kaavoittamisen ja rakentamisen välttäminen sekä päästövaikutusten huomiointi kaupunkisuunnittelussa.
Huolestuttavin puute ohjelmassa on se, että tavoitteenasettele tuntuu pysähtyvän vuoteen 2030. Päästötavoitteet on kyllä asetettu vuoteen 2035, mutta esimerkiksi osiossa Rovaniemen ilmastopolku 2030-2035 muut tavoitteet päättyvätkin sitten vuoteen 2030 tai niitä ei aseteta vielä ollenkaan. Vuodelle 2035 ulottuvassa ilmasto-ohjelmassa tulee asettaa kunnianhimoiset tavoitteet vuoteen 2035 ja määritellä ne toimenpiteet millä näihin tavoitteisiin päästään. Nyt moni tavoite jää asettamatta ja toimenpiteet suosituksiksi. Ohjelma jää puolitiehen, eikä ole uskottava.
Ovatko ohjelmassa esitetyt päästöjen vähentämisen tavoitteet tarkoituksenmukaisia? Ovatko tavoitteet realistisia? Ovatko ne riittävän kunnianhimoisia? Miten muotoilisit toisin?
Luonnoksessa esitetyt tavoitteet ovat ohjelman omienkin sanojen mukaan realistisia, mutta kunnianhimoisia ne eivät missään nimessä ole. Lapin ilmasto- ja energiastrategiassa Lappi on sitoutunut tavoittelemaan HINKU-maakuntastatusta. HINKU-kunnat tavoittelevat 80% päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Rovaniemen yhtenä isoimpana kaupunkina tulisi tämän osalta olla suunnannäyttäjä omissa tavoitteissaan. −65 % vuonna 2030 ei ole aidosti edelläkävijätavoite. Luonnoksen mukaan kansallinen ohjaus johtaisi jo noin −60,6 prosenttiin. Rovaniemen tulisi viipymättä liittyä HINKU-kuntien joukkoon ja asettaa HINKU-laskennan mukaiset tavoitteet. Jos sitä ei syystä tai toisesta tehdä, tulee tässä ohjelmassa päästövähennystavoite nostaa vähintään -70% vuoden 2030 osalta ja -80% vuodelle 2035 (lähtötasona 1990 vuoden taso).
Liitteessä 3. Päästöskenaariokin on jostain syystä laskettu vain vuoteen 2030 asti. Lisäksi taulukossa jää osittain epäselväksi mitkä päästövähennykset syntyvät kaupungin aktiivisten toimien vaikutuksesta ja mitkä ovat kansallisen ohjauksen vaikutusta tai yleistä teknologia-, lainsäädäntö- tai markkinakehitystä. Ohjelmaan tarvittaisiin selkeämmin näkyviin ne kaupungin omat vaikuttavat toimenpiteet ja lisäiset toimet liittyen esimerkiksi liikenteeseen.
Liitteen 3. taulukon osalta jää myös epäselväksi, kuinka paljon SECAP-raportointikehys sen sisällöstä sanelee. Sektoreissa mainitaan kyllä rakennukset, mutta parametreissä ei vaikkapa kaupungin rakennusten elinkaariaikaisia päästöjä. Kaupungin hankintoja ei myöskään huomioida tässä ollenkaan, vaikka ne ovat olennainen osa scope 3 -päästöjen (tai toisin termein ilmaistuna kulutusperäisten päästöjen) vähentämistä. Puuttumaan jäävät myös vaikka maankäytön muutoksesta aiheutuvat päästöt, mitkä kytkeytyvät taas kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen.
Myös energiatehokkuuteen liittyvät tavoitteet ovat vain vähimmäisvaatimusten tasolla ja niitä tulee nostaa. JETS:ssä liittyjä asettaa vähintään 10 prosentin energiansäästötavoitteen sopimuskaudelle 2026-2035 ja välitavoitteen 6 prosenttia vuodelle 2030. Jostain syystä ilmasto-ohjelman luonnoksessa ei kerrota mikä Rovaniemen 2035 tavoite on, mutta 6% välitavoitteesta on syytä päätellä että minimillä mennään. On ymmärrettävää että energiatehokkuuteen liittyvät tavoitteet eivät voi olla kovin korkeita, koska teemaan liittyvää kehittämistä on tehty varmasti jo vuosikymmeniä, mutta Rovaniemellä myös julkinen uudisrakentaminen, missä näihin tulee kiinnittää erityistä huomiota, on vauhdissa ja myös energian säästämisen suhteen olemassa olevissa rakennuksissa voidaan tehdä entistä enemmän.
Ovatko ohjelmassa esitetyt ilmastonmuutokseen sopeutumisen tavoitteet tarkoituksenmukaisia? Ovatko tavoitteet realistisia? Ovatko ne riittävän kunnianhimoisia? Miten muotoilisit toisin?
Visiossa sopeutumisen osalta on muotoiltu että “siniviherrakenne huomioidaan kaupungin kasvusuunnissa”. Tätä tavoitetta tulee terävöittää esimerkisi niin, että siniviherrakenteen eheyttä vaalitaan kaupungin kasvusuunnissakin.
Sopeutumiseen liittyen tärkeimpinä tavoitteina on lihavoitu ilmaston ja luonnon reunaehtojen huomioiminen strategisessa yleiskaavatyössä ja latvuspeittävyyden kehittäminen.
Jälkimmäisen osalta on huomautettava, että tavoitteen määrittely tavoitteena on aina huono tavoite. Latvuspeittävyyden tavoitetasoa peräänkuulutettiin jo vuonna 2024 julkaistussa ilmastoselvityksessä. Tänä vuonna aiheesta on tehty kaupungille opinnäytetyö, jossa myös mainitaan kansainvälinen 3-30-300 viitekehys, josta kumpuaa suositeltu 30 prosentin tavoitetaso latvuspeittävyydelle kaupunkialueen pinta-alasta. Herääkin kysymys, mikä tässä määrittelyssä on niin hankalaa ja miksei esimerkiksi 30 prosentin tavoitetta ole tähän ohjelmaan jo asetettu. Silloin tavoitteena voisi olla jo asian jalkauttaminen tyyliin “Otetaan yhdyskuntasuunnittelussa käyttöön latvuspeitteisyyden kaupunginosittaiset tavoitetasot – 30% vähimmäistasona pitäen.”
Ilmaston ja luonnon reunaehtoihin liittyen kyseinen kirjaus luonnoksessa ei avaudu kenelle tahansa lukijalle. Jotta asiasta ei jää epäselvyyttä, tulisi nämä reunaehdot määritellä. Jos tässä viitataan Rovaniemen 2024 ilmasto-selvityksessä määritettyihin reunaehtoihin ja toimenpiteisiin, mitkä ovat jo hyviä ja kattavia, tulee tässä kohtaa viitata tähän kyseiseen dokumenttiin: https://www.rovaniemi.fi/loader.aspx?id=58a43555-1e1e-4d04-b499-c208e545327b
Vaikka riskienhallinta, maankäytön ohjaus ja luontopohjaiset ratkaisut sinänsä hyviä tavoitteita ovatkin, tavoitteiden määrittelyn sijaan voisi siirtyä suoraan käyttöönottoon kun tavoitetasot määriteltäisiin jo tähän ohjelmaan. Lisäksi tämän sopuetumisenkin osalta tavoitteita on kirjattu vain vuoteen 2030.
Keskeisissä riskeissä ei huomioida ilmaston lämpenemisen suoria vaikutuksia Rovaniemen suurimpaan elinkeinoon, eli matkailuun. Lisäksi vaikkapa tärkeät luonnonvara-alat kuten porotalous ja metsä- ja maatalous ovat aloja missä ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt. On kaupungilta silmien ummistamista, jos lämpenemisen suoria vaikutuksia näiden alojen toimintaedellytyksiin ei tunnisteta. Jos ei haluta toistaa Lapin ilmasto- ja
energiastrategian hyviä riskianalyysejä, niin ehkä voisi edes viitata niihin. https://www.doria.fi/handle/10024/193692
Ovatko välitavoitteet ja toimenpide-ehdotukset vuoteen 2030 (liite 1) oikeansuuntaisia? Mitä muuttaisit?
Kuten tässä lausunnossa muuallakin todetaan, nämä liitteen tavoitteet ja toimenpiteet ovat vain suosituksia SECAP-toimintasuunnitelmaan ja siksi eivät läpinäkyviä tai uskottavia.
Toimenpide-ehdotukset ovat toki oikean suuntaisia, mutta eivät tarpeeksi konkreettisia. Esimerkiksi ilmastotyön resursointi tulisi ehdottaa ja päättää tämän ohjelman yhteydessä.
Kaukolämmön vähäpäästöisyyteen voisi asettaa konkreettisen tavoitteen ja keinot saavuttaa ne.
Tieliikenteen päästöjen vähentämisessä ei riitä joukkoliikenteen kehittäminen ja arkiliikuntaan kannustaminen. Autoiluriippuvuuden vähentäminen on vahvasti kaupunkisuunnittelukysymys, eikä tätä ole tavoitteissa tai toimenpiteissä huomioitu. Jos Rovaniemi sijoittaa koulut ja nuorisotilat niin, että niihin ei omin avuin pääse, ei autoilu vähene. Jos Rovaniemi suunnittelee väjiä pientaloalueita kauas keskustasta, ei autoilu vähene. Jos Rovaniemi ei suunnittele keskustaa kävelypainotteisemmaksi, ei autoilu vähene. Liikenteen osalta jälleen konkreettisia, mitattavia tavoitteita olisi helppo asettaa, esim. 2030 mennessä henkilöautosuorite keskustaajamassa −10 %; joukkoliikennematkat +30 %; kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuus +10 prosenttiyksikköä; kaupungin ja kilpailutetun joukkoliikenteen kalusto fossiiliton.
Muut kommentit liitteeseen 1. esitetään muiden teemojen yhteydessä.
Onko kaupungin ilmastotyön toimeenpano ja seuranta kuvattu riittävän selkeästi ja konkreettisesti?
Toimeenpanoa, mittareita ja seurantaa ei nimenomaan ole kuvattu riittävän selkeästi ja konkreettisesti. Ohjelmatekstissä kerrotaan, että “ SECAP tavoitteineen, toimenpiteineen, aikatauluineen, vastuutahoineen ja mittareineen laaditaan toimialojen ja konserniyhtiöiden sekä sidosryhmien yhteistyönä ilmasto-ohjelman pohjalta keväällä 2027.” Lisäksi kerrotaan, että “SECAP-toimintasuunnitelman hyväksyvät toimialajohdot ja kaupungin johtoryhmä”. Eli tämä toimintasuunnitelma ei tulisi enää julkisesti lausunnoille eikä valtuuston päätettäväksi.
Nyt keskeiset ehdotetut toimenpiteet esitetään liitteessä, pelkkinä suosituksina SECAP-toimintasuunnitelmaan. Ei ole läpinäkyvää toimia näin, vaan keskeiset tavoitetasot ja toimenpiteet tulee tuoda hyväksyttävään ilmasto-ohjelmaan.
Olisi sekä selkeämpää ja hallinnollisesti hyväksyttävämpää, että Rovaniemen kaupungin ilmasto-ohjelma kattaisi vision ja tavoitteiden lisäksi toimenpidekokonaisuudet millä tavoitteisiin päästään, sekä tavoitteisiin ja toimiin liittyvät mittarit ja asiaankuuluvan vastuutuksen ja resurssitarpeet. Tästä selkeästä kokonaisuudesta voi sitten tiivistää tai laajentaa SECAP-tarpeisiin oman dokumentin. Nyt tämä kokonaisuus vaikuttaa sekavalta ja
toimeenpano jää epäselväksi.
Toimeenpanoon ei ohjelmassa ole määritelty resursseja. Luonnoksessa kerrotaan, että “ilmastotyö viedään osaksi kaupungin normaalia johtamista, taloussuunnittelua, hankintoja, investointeja ja konserniyhteistyötä”, eli kuvitellaanko että kaikki tapahtuu ilman koordinointia, systemaattista seurantaa ja toimeenpanoa? Edistymisen raportointikin on oma vaativa työnsä mikä vaatii oman panoksensa. Lisäksi kaupungilla on edessään myös paljon luontotyötä, mitkä juontavat niin tulevasta Lapin LUMO-ohjelmasta, Rovaniemen kaupungin omasta LUMO-ohjelmasta, hulevesisuunnitelmasta, strategisesta yleiskaavasta ja vaikkapa liittymisestä Luontoviisaat kunnat -verkostoon mitä luonnoksessa esitetään.
Liitteen 1 SECAP-suosituksissa on toimenpiteenä “Ilmastotyön organisaatio ja resursointi, henkilöstön osaamistarpeiden kartoitus ja työjärjestelyt.” Tämä ei riitä. Ilmastotyön resursointi on kuvattava ja päätettävä ilmasto-ohjelman yhteydessä niin, että riittävät resurssit ovat käytettävissä koko ohjelmakauden ajan. Vihreä valtuustoryhmä on jo aikaisemmin esittänyt ilmasto- ja luontoyksikön perustamisen selvittämistä. Kaupungin ilmasto- ja luontotyötä on toistaiseksi tehty pääasiassa hankkeissa. Nyt on aika tehdä siitä pysyvää virka- ja asiantuntijatyötä ja tuoda se tähän ohjelmaan nimetyksi resurssiksi. Tarvitaan pysyvä toimintamääräraha ja noin 3 pysyvää henkilötyövuotta.
Mitä muuta haluaisit sanoa ilmasto-ohjelman luonnoksesta?
Väite Rovaniemen kaupungin hiilitaseen negatiivisuudesta (kaupungin hiilitaseen (päästöt-nielut) voidaan varovaisesti arvioida olleen tällöin noin 500 kt CO2e negatiivinen) herättää muutamia kysymyksiä. Vaikka kyse on varovaisesti arviosta, kannattaa tarkkaan harkita haluaako tällaisia väitteitä ohjelmassa esittää ilman niiden tarkkaa perustelua. Luonnoksessa puhutaan koko Rovaniemen alueen metsistä ja hiilinielu on arvioitu sen mukaan. Käsittääksemme esimerkiksi HINKU-laskennassa tällaista ei hyväksyttäisi jäännöspäästöjen kompensointiin. Siinä voidaan huomioida vain erikseen määritellyt päästöhyvitykset kuten tuulivoimaan tai lisäisiin maankäyttösektorin toimiin perustuvat hyvitykset. SYKE:n hiilineutraaliusmääritelmässä, mihin ohjelmaluonnoksessa aikaisemmin viitataan, tällaisten sanamuotojen käyttäminen ja alueellisen vuotuisen nettonielun tarkastelu omistussuhteista riippumatta on ilmeisesti mahdollista. On kuitenkin huomioitava, että kaupunki voi tehdä hiilinieluja vahvistavia toimia vain omissa metsissään (jos se ei yhtäkkiä joidenkin kannustimien voimin ala palkitsemaan vaikka yksityisiä maanomistajia alueellaan nielujen vahvistamisesta). Jos tätä hiilitaseen laskentaa jatkossakin käytetään, tulee tässä viitata SYKE:n määritelmään ja avata tämä. On tärkeä tavoite, että kaupungin oma hiilinielu ja siihen liittyvät tavoitteet määritellään luotettavan inventoinnin pohjalta.
Matkailun merkittävä ilmastovaikutus jää SECAP-rajauksen ulkopuolelle. Lapin ilmasto- ja energiastrategiakin toteaa, ettei lentoja sisällytetä kuntien käyttöperusteisiin laskelmiin ja että matkailun suurin päästölähde on matkustaminen. Rovaniemi tarvitsee siksi oman matkailun päästölaskelman, päästövähennystavoitteet ja suunnitelman näiden päästöjen pienentämiseksi. Koska näitä ei juuri hyväksyttyyn matkailuohjelmaan kirjattu, tulee nämä huomioida tässä ohjelmassa. Eli matkailun päästöt lasketaan ja tavoitteeksi asetetaan sekä kokonaispäästöjen vähentäminen, että päästöjen vähentäminen matkailijaa kohden. Päästövähennyspolulle hahmotetaan tärkeimmät toimet alan keskeisimpien päästölähteiden kuten energian, logistiikan, majoittumisen ja ruuan päästöjen vähentämiseen ja eri toimijoiden roolit ja vastuut. Lisäksi toimenpiteenä käynnistetään Maata pitkin Rovaniemelle -matkaketjuohjelma, joka kehittää junalla, bussilla, laivalla ja vähäpäästöisillä yhteyksillä saapumista Rovaniemelle, sekä autotonta liikkumista kaupungin sisällä