Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja lehteriyleisö!
Talousarvio 2014 ja taloussuunnitelma 2015-2017 on mielenkiintoista luettavaa jokaiselle, joka tuntee harrastuneisuutta itseään koskeviin asioihin. Siksi sopii toivoa että kaupunkilaisetkin käyttäisivät hetken tutustumalla talousarvioon ja suunnitelmaan koska tämä on se paperi, joka enemmän tai vähemmän hallitusti muuntaa eurot päiväkodeiksi, kouluiksi ja erilaisiksi palvelupisteiksi, jonne lähdetään joko iloisen odottavana, ärtyneenä, ahdistuneena ja muissa tunnetiloissa, joku palvelun tuottajaksi, toinen palvelun tarvitsijaksi. Talousarvio koskee jokaista kuntalaista.
Talousarvion alussa ja toimintaympäristön kuvaus ja luku sisältää tärkeätä taustatietoa. Oheismateriaalina olemme saaneet tilastoaineistoa. Nostan niistä joitakin kiinnostavia asioita esiin:
Rovaniemen elinkeinorakenne on palveluvaltainen, millä on suora yhteys siihen että verotulokertymä on vertailukuntia pienempi, palvelualan palkat ovat muita aloja pienempiä. Kun matala työllisyysaste yhdistyy matalaan palkkatasoon, verotuloja ei kerry. Ja kun em. asia yhdistetään palveluvaltaisuuteen, kysymys kuuluu, miten palvelualoilla toimitaan siten että työ tuottaa mahdollisimman korkeata lisäarvoa, hyödyttää paitsi tuottajaa ja palvelun kohdetta ja yhteiskuntaa verottajana. Onko sitten Rovaniemi kuuluisa hyvistä palveluistaan? Valtuutettu Sari Hännisen muutama viikko sitten valtuustoseminaarissa esittämä kysymys, jos sosiaalitoimisto olisi ravintola, tulisitko tänne uudelleen, on paras tietämäni kysymys palvelun laadun mittaamiseen. Sosiaalitoimiston tilalle voi tilanteen mukaan laittaa terveyskeskuksen, kaupan, päiväkodin , poliisilaitoksen, mikä tahansa.
Rovaniemen väestöennuste on kasvava. Se olisi myönteinen asia, ellei se samalla tarkoita että Lapin maaseudun väki pikkuhiljaa valuu Rovaniemelle. Muuttoliikkeen suunnalla on taipumusta kulkea pohjoisesta etelään ja periferiasta keskuksiin ja tätä kehitystä vastaan on syytä kamppailla, autio Lappi ei ole Rovaniemenkään etu.
Kahden paikan asujat, loma-asukkaat ja mökkiläiset ovat usein tärkeitä resurssihenkilöitä, jotka pitävät kaupat pystyssä ja tuovat elämää kyliin. Miten heitä voisi saada mukaan kaupunkimaaseudun kehittämiseen? Kysymys tulee yhä ajankohtaisemmaksi kun ihmiset tulevaisuudessa voivat vapaasti valita minkä kunnan terveydenhuoltopalveluita käyttävät ja muutoinkin virallisen kotikunnan merkitys monissa yhteyksissä vähenee.
Visiossa ja juhlapuheissa muistetaan mainita että Rovaniemi on ”aidosti kansainvälinen” kaupunki. Siksi onkin yllättävää, että ulkomaiden kansalaisten osuus väestöstä on koko maata merkittävästi pienempi. Elinkeino- ja aluekehittämistoimella onkin rankasti töitä pyrkiessään saamaan alueelle kansainvälisiä yrityksiä.
Ikääntyvien ikäluokkien kasvu on merkittävä asia, se tapahtuu kaikkialla. Määrän kasvu yksin ei ole ongelma, tulevaisuuden ikäihmiset olemme entistä pidempään terveitä ja pontevia, elleivät sitten muistisairaudet tee meistä kymmeniksi vuosiksi fyysisesti hyväkuntoisia muutoin paimennettavia. Tulevat ikäihmiset olemme myös vaativia ja haluamme yksilöllistä kohtelua ja osaamme perätä oikeuksiamme.
Ympäristötekijöitä koskevassa luvussa todetaan, että ympäristöön vaikuttavista keskeisistä asioista ja toimenpiteistä raportoidaan ilmasto-ohjelman osalta ohjelmassa esitetyn mukaisesti. Vuonna 2014 ympäristöraportissa raportoidaan ympäristötekijöiden huomioimisesta kaavoituksessa ja rakentamisessa. Yleisesti ottaen useimpien ympäristötekijöiden osalta todetaan, että niistä raportoidaan tilinpäätöksessä 2014. Useimmat, oikeastaan kaikki ympäristöasiat liittyvät hallintokuntien päivittäiseen toimintaan. Rovaniemen tavoitteena on ilmastoasioissa olla maakunnan edelläkävijä ja ilmastonmuutoksen vaikutukset luvataan ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Tavanomaisella lukemisella viittauksia esimerkiksi ilmasto-ohjelmassa esitettyihin kaupunkia koskeviin konkreettisiin toimenpiteisiin on vaikea löytää. Se on harmi koska ilmasto-ohjelman tavoitteiden kohteena on ensisijaisesti kaupunkikonserni.
Henkilöstö on keskeisin tuotannon tekijä. Henkilöstön hyvinvointi ja motivaatio koostuvat monista asioista, ehkä keskeisintä on kokemus siitä työn mielekkyydestä ja että työskentelee organisaatiossa, joka käyttää keskeisimmän resurssinsa, henkilöstön työajan tarkoituksenmukaisella tavalla. Henkilöstömäärän muutoksista on vaikea vetää yhteyksiä euroihin tai palveluihin koska palveluiden ulkoistaminen vähentää kyllä väkeä, toisinaan myös kustannuksia, mutta ei aina. Kunnallisiin eläkevastuisiin palveluiden runsas ja yleinen ulkoistaminen voi pitkällä tähtäimellä tuoda yllättäviä tilanteita.
Otsikostaan huolimatta toimintaympäristön kuvaus jättää kaupungin ulkopuolisen toimintaympäristön varsin vähälle huomiolle. Johonkin kohtaan olisi toivonut lukua, jossa olisi jotenkin paikannettu Rovaniemi aikaan ja paikkaan. Meneillään on isoja asioita kuten kuntarakenne- ja soteuudistus, julkisen talouden leikkauslistojen laadinta jne , maailman taloudesta ja tilasta puhumattakaan. Voisiko ajatella että jatkossa talousarvioon sisällytettäisiin katsaus, jossa Rovaniemeä katsottaisiin laajemmassa maan ja maailman kokonaisuudessa. Rovaniemi ei ole saari.
Talousarviossa noudatettava tapa, jossa kuvataan tehtävä, tavoite, vaikuttavuus, prosessit, henkilöstöt ja talous sekä niitä osoittavat mittarit on rakenteeltaan erinomaisen selkeä ja tekijälleen se on vaativaa kun sen tosissaan ottaa.
Hallinnonalojen suunnitelmista:
Kun tarkastelee palveluita, joita perusturvalautakunta on joutunut leikkaamaan ja joita se vielä haravoi budjetista, herää pelko siitä, että näiden leikkausten vaikutukset edestä löytyvät. Mutta näinhän se tuppaa menemään: menoja leikataan ei-subjektiivista oikeuksista ja palveluista, jotka sijoittuvat tarveprosessin alkupäähän. Riski ei ole välitön, mutta toisaalta riskin muutamakin realisoituminen syö säästöt.
Lapsiperheiden palveluissa kiinnittää tekstien osalta huomiota että lastensuojelu korostuu tekstien tavoitteissa. Oletettavasti se johtuu siitä, että sijaishuollossa etsitään muutosta ja tavoitteiden painopiste on sen vuoksi ongelmien vakavuusjanan loppupäässä. Kaikkien tavoitehan on, että lasten ja perheiden ongelmiin löydetään ratkaisuja ns. normaalipalveluissa: neuvoloissa, päivähoidossa, kouluissa ja mahdollisimman pieni osa ongelmista kärjistyy sellaisiksi, että niissä tarvitaan lastensuojelun toimenpiteitä.
Ikäihmisten kohdalla tavoitteita on ilmaistu selkeän numeerisesti valtakunnallisiin suosituksiin perustuen. Kesällä voimaan tullut vanhuspalvelulaki painottaa vanhusten kotona asumisen turvaamista. Laki onnistuu samanaikaisesti olemaan ikäihmisten oman tahdon suuntainen ja laitoshoitoa edullisempi kunnan näkökulmasta. Päiväpalvelutoiminnan vähentäminen herättää huolta, miten se tehdään ja keihin se kohdennetaan? Esimerkiksi Norjasssa päiväpalvelut ovat palveluasumisen rinnalla keskeisin kehittämiskohde koska sosiaalisuuden ajatellaan edistävän terveyttä ja pitkää ikää, tästä löytyy meiltäkin tutkimustietoa.
Terveydenhuoltopalveluissa nousee esiin vanha huoli perusterveydenhuollon palveluiden riittävyydestä. Huomiota kiinnitti, että 25 % vastaanotoista on päivystyskäyntejä. Suunta on laskeva, mutta tuntuu silti korkealta. Kerrassaan hieno asia on mielenterveyspalveluiden kriisiryhmän perustaminen. Kesällä oli ihan kauheata nähdä tilastoja siitä miten laitosvaltaista mielenterveysongelmien hoito on meillä ollut. Vaikka Muurolan sairaalan seinille kuinka on vaikea keksiä käyttöä, on totta vie korkea aika tuoda mielenterveyspalveluita tähän päivään.
Vaikka perusterveydenhuollossa on tapahtumassa myönteisiä asioita, on silti syytä olla huolissaan, vaikuttavatko tehdyt toimet niin nopeasti, että varatut erikoissairaanhoidon rahat riittävät. Epäilemme. Tällä mekanismilla on taipumusta toimia siten, että vaikka palveluiden käyttö vähenisikin, suoritehinnat nousevat ja loppusumman nouseva käyrä jatkaa kulkuaan.
Perusopetus- ja lukiopalveluiden tavoitteet on kuvattu harmillisen niukasti. Toivoisi että näitä palveluita olisi enemmän lukijalle avattu. Kansalaisopistojen osalta meille jäi kysymysmerkiksi, onko meillä edelleen kaksi kansalaisopistoa ja jos on niin mistä syystä?
Päivähoidossa palvelusetelin käyttöä lisätään, siitä on mielenkiintoista kuulla kokemuksia ja miten setelin käyttö kohdentuu. Rovaniemellä lasten päivähoidon kustannukset ovat sekä asukasta että lasta kohden laskettuna kalliimpia kuin vastaavankokoisissa kaupungeissa, näin on ollut niin kauan kuin muistan ja varmaankin siihen on jokin looginen syy. (mutta mikä?)
Rovaniemellä on hyvät kulttuuripalvelut ja niin pitää ollakin. Kulttuuripalveluita perustellaan myös niiden sosiaali- ja terveyspoliittisilla vaikutuksilla. Näitä vaikutuksia on, ja sen on hyvä asia että se havaitaan ja tunnustetaan. Mutta on kulttuurilla ihan itseisarvo. Sen tehtävä on tuoda aineksia ajatteluun ja avaa uusia maailmoja. Ongelmaksi on syytä nostaa, että vapaiden kulttuuriryhmien tila-asia järjestämättä ja sille asialle pitää tehdä jotakin.
Liikunnan osalta arjen liikunta mahdollisuudet tärkeimmät. Kevyen liikenteen väylien tulisi olla kaupungin eniten käytetyt liikuntapaikat. Rovaniemi on talvikaupunki ja latuverkko on hyvä syy täällä asumiseen. Ounasvaaran liikuntamahdollisuudet ovat vielä hyödyntämättä. Paljon ihan paikallisiltakin asukkailta tulee palautetta että vaaralta puuttuvat kävelyreitit ja opasteet eivätkä ihmiset osaa kulkea siellä. Matkailijoista puhumattakaan, mikään luonteva reippailukohde Ounasvaara ei satunnaiselle kävijälle ole.
Teknisten palveluiden osalta kiinnitti huomiota henkilöstön tavoite ”tehtävistä selviytyminen”. Selviytymisen tavoite lienee monesti aika jaettu ja aito kokemus.
Talousarvion olennainen sisältö on tulopohja, jolla palvelut rahoitetaan. Vuoden 2014 talousarvion tulopohja turvataan nostamalla veroprosenttia ja ottamalla lisää velkaa, taloussuunnitelmavuosien 2015-2017 osalta näyttäisi siltä että odotamme, että meille siunaantuu onnea ja viisautta, jotka eivät vielä ole käytössämme.
Tulopohjan rakentamisen osalta vihreä logiikka kulkee sillä tapaa että ensiksi katsotaan tarkkaan, voisiko asioita tehdä paremmin paremmassa toiminnan rakenteessa. Hallinnon rakenteen osalta optio jätettiin viime valtuustossa käyttämättä. Jos olemassa olevalle tavalle tehdä asioita ei ole mahdollista/halua/kykyä löytää parempia vaihtoehtoja, korotetaan veroja, eli maksetaan enemmän siitä mitä saadaan. Huonoin vaihtoehto on ottaa velkaa koska siten työnnetään vastuuta ja tämän päivän maksuja tulevaisuuteen. Tämä luottavainen optimismi velanotossa tuntuu hämmästyttävältä. Jos kerran vaakakuppiin on jäänyt joko veronkorotus (tässä viittaan nyt kiinteistöveron korotukseen vakituisen asunnon kiinteistöveron osalta 0,25%) tai velan ottoa, reilummalta tuntuisi korottaa veroa kuin työnnellä maksua eteenpäin velkaa ottamalla. Aina on mahdollista, että elämässä ei olekaan hyvää onnea eikä viisauttakaan kerry ja edessä ovat oikeasti huonot ajat.
Kaupunginhallitus on edellyttänyt toimielimiltä talouden tasapainottamista koskevan toimenpideohjelmia, joiden pohjalta laaditaan koko kaupunkia koskeva talouden tasapainottamisen toimenpideohjelma, jonka kaupunginhallitus käsittelee huhtikuussa. Tuntuisi kohtuullisesta että se tulisi myös valtuustoon?
Näillä saatesanoilla vihreä valtuustoryhmä aloittaa talousarvion 2014 ja taloussuunnitelman 2015-2017 sekä tulovero- ja kiinteistöveroprosenttien käsittelyn tässä kokouksessa.
Vihreän valtuustoryhmän puolesta Päivi Salminen