Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja lehteriyleisö
Olemme tekemässä tämän valtuustokauden kolmatta ja samalla toiseksi viimeistä talousarviota. Poliittista päätöksentekoa jo tovin seuranneena voi ennustaa, että nyt on vihonviimeinen hetki tämän valtuuston tehdä vaikuttavia ratkaisuja. Vuoden päästä ollaan jo varovaisia tulevien vaalien odotuksessa. Niinpä olisi luullut, että viimein olisi uskallettu, mutta mitä vielä.
Meillä vihreillä ei ole ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia osallistua talousarvion valmisteluun. Suuremmat puolueet päättivät kolme vuotta sitten käydyissä neuvotteluissa, ettei näkemyksellämme ole merkitystä asioiden valmistelussa eli meillä ei ole yhtään lautakunta paikkaa talousarviota valmistelevissa lautakunnissa eikä meillä ole edustajaa kaupunginhallituksessa. Niinpä emme voikaan muuta kuin hämmästellä sitä, mitä meille esitetään. Toisin on esimerkiksi Kokoomuksen ryhmällä, jolla on toiseksi suurimpana ryhmänä ollut siihen mahdollisuus. Kysynkin, mitä konkreetteja esityksiä 5 miljoonan säästöjen aikaan saamiseksi Kokoomuksen edustajat ovat tehneet lautakunnissa. Kuulen mielelläni niistä, jos niitä on.
Suurin kupla talousarviossa on erikoissairaanhoidon osuus, jonka menojen kuvitellaan laskevan tulevana vuonna. Valtuustoryhmien puheenjohtajat kävivät reilu kuukausi sitten lshp:n vieraina. Kuunneltiinko siellä ja jos kuunneltiin, eikö kuultua ymmärretty? Siellä ei tullut esille mitään sellaista, joka voisi laskea kustannuksia nopealla aikavälillä. Päinvastoin, hoidot kallistuvat ja väestö ikääntyy ja tarvitsee enemmän hoitoa. Kustannuksissa on vain nousupaineita. Vasta jos ja toivottavasti kun viime lauantaina hyväksytty SOTE-ratkaisu laskee terveydenhoidon kuluja rakenteellisten ja pysyvien säästöjen kautta, kustannusten tuottavuus loikka on mahdollinen. Se ei kuitenkaan tule realisoitumaan kuin ehkä 2019 alkaen.
Kaupunginhallitus asetti tavan mukaan keväällä raamit lautakuntien talousarvioille. Lautakunnat virkamiehineen ovat tuon jälkeen tehneet tuskaista työtä raamiin pääsemiseksi. Työ ei ole tietenkään kiitollista, sillä tiukkenevan raamin johdosta joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka ainakin tuntuvat kuntalaisista palveluiden leikkaamiselta. Näin on niissäkin ratkaisuissa, jotka toteutuessaan tosiasiassa jopa parantavat palvelua.
Ensi vuoden talousarvioon on esitetty lautakuntien taholta joitakin palveluverkkoa koskevia rakenteellisia ja siten pysyviä säästöjä. Entäs sitten, kun lautakuntien raskas, monella tavalla paineinen, vaikea ja ikäväkin työ on tehty? Kaupunginhallituksen jäsenillä ei ole selkärankaa seisoa omiensa takana, vaan se taipuu yksittäisiä asioita ajavien intressiryhmien painostukseen. Se tulee ja otto-oikeudellaan vetää mattoa alta lautakunnilta, jotka ovat tehneet sitä mitä kaupunginhallitus on niiltä pyytänyt.
Päättäjiltä vaaditaan muutakin kuin populistista miellyttämisen kykyä. Mistä täällä oikein päätetään? Kun ei uskalleta tehdä todellisia ratkaisuja, pitää aloittaa keplottelu. Talousarviohan on laadittava niin, että tulot ja menot ovat tasapainossa. Tasapainoon voidaan päästä esimerkiksi tuloja lisäämällä. Jos tuloja ei haluta tai pystytä lisäämään, pitää tutkia menoja. Menoja voidaan vähentää rationalisoimalla ja/tai leikkaamalla palveluita. Tämän luulisi olevan yksinkertaista ja ymmärrettävää. Mutta jos ei ole selkärankaa tehdä näitäkään ratkaisuja, on olemassa vielä keplottelun tie. Tehdään talousarviosta paperilla tasapainoinen eli tehdään siitä tietoisesti epärealistinen. Meille esitetyn talousarvion erikoissairaanhoitoa koskeva menoarvio on niin pitkälle vain toiveiden varassa, että pidämme sitä esimerkkinä juuri tällaisesta keplottelusta.
Kaupungin työntekijöillä ei ole tosiasiassa mitään mahdollisuutta vaikuttaa erikoissairaanhoidon potilasmääriin ja menoihin. Nyt kaupunginhallitus haluaa yksimielisellä päätöksellä kirjata talousarvioon velvoittavan lausuman, jonka perusteella erikoissairaanhoidon menojen muka yllättäen ylittyessä kaupungin työntekijöiden palkkaa leikataan. Se tehdään joko suoraan palkanalennuksilla tai viime kädessä lomautuksilla. Lomautusvaihtoehto tarkoittaisi samalla asukkaiden palveluiden leikkausta. Jos tällainen ei nyt juuri lainvastaista ole, on se joka tapauksessa moraalitonta. Meidän tulisi hyväksyä talousarvio, jossa osoitetaan tulot kaupunkilaisten tarvitsemien palveluiden tuottamiseen. Se on kunnantehtävä.
Ilmoitankin, että emme hyväksy sivulle 37 olevaa yhteistoimintalain käyttöön velvoittavaa kirjausta ja teemme sitä koskevan muutosesityksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä.
Vihreän valtuustoryhmän puolesta Jorma Kuistio