Vihreä valtuustoryhmä, asia 122§, Ounasvaaran osayleiskaava
Hyvä puheenjohtaja ja muut läsnäolijat
Muutin Rovaniemelle sukat jalassa marraskuussa 1963. Olen asunut täällä sen jälkeen kolmea vuotta lukuun ottamatta koko 52 vuoden ikäni. Tämän kaupungin maisemaa voin hyvin syin kutsua mieleni maisemaksi.
Sen muodostavat tietenkin nuo kaksi Lapin valtavirtaa, Kemi- ja Ounasjoki laaksoineen sekä toisaalta niitä reunustavat vaarat. Kaupungin kohdalla jokien yhtymäkohtaa Lainasta vartioi Ounasvaara. Vaara on profiililtaan varsin vaatimaton, eikä sitä voi mitenkään rinnastaa Lapin maakunnasta löytyviin tuntureihin.
Sen sijaan Ounasvaara on kuin pala Metsä-Lappia keskellä kaupunkia. Sen arvo perustuukin, ei kokoon tai mahtavuuteen, vaan latuun, rauhoittavuuteen.
On kerrassaan vastenmielistä huomata, miten osalla nykyisistä rovaniemeläisistä valmistelijoista ja päättäjistä ei ole itsetuntoa olla ylpeitä siitä, mitä meillä on. Kaavaehdotusta on laadittu siitä lähtökohdasta, että pyrimme kilpailemaan tunturikeskusten määräämillä pelisäännöillä. Sen lähtökohtiin ei selvästikään ole kuulunut paikallishistorian ja kulttuuriperimän arvostaminen.
Tämä kilpailuhan on hävitty ennen kuin se on alkanutkaan. Ounasvaaramme pitäisi olla vähintään kaksi kertaa todellista korkeampi, jotta meillä olisi jotain mahdollisuuksia. Meidän tulisi panostaa siihen, mitä meillä on, omiin vahvuuksiimme.
Rovaniemen valtti on Napapiiri. Se on maantieteellinen käsite, joka sattuu kulkemaan kaupunkimme halki. Toinen valttimme on Napapiirille rakennettu joulu, jonka olemme onnistuneet luomaan maailmalaajuisesti tunnetuksi brändiksemme. Niistä meidän on pidettävä kiinni ja niihin meidän on panostettava.
Myöhemmin tässä kokouksessa käsiteltävänä oleva Syväsenvaaran mökkirakentamishanke on suunnitelma, joka pohjaa noiden omien vahvuuksiemme varaan eikä se toisaalta ole herättänyt vastarintaa alueen asukkaiden joukossa. Näen mielessäni, miten Napapiirin Pajakylän ja Syväsenvaaran välinen alue toteuttaa jossain vaiheessa oikein rakennettuna upean jouluisen elämysmaailman. Tulee aivan mieleen lapsuus ja Tarva.
Kaavaehdotus Ounasvaaran laella olevan mökkirakentamisen laajentamisesta kuvastaa kaupungin kehittämisessä ajattelutapaa, joka ei ymmärrä kuin lyhyt näköisiä, kaupallisia arvoja. Vaara, jota rovaniemeläiset ovat vähintään toista tuhatta vuotta pitäneet arvokkaana, turvallisena ja vakaana paikkana kulkea, kerätä ja kokoontua, uhrataan jonkun yrittäjän ja joidenkin maanomistajien omaisuuden kasvattamiselle.
Ounasvaara on ehdottomasti jätettävä kaupunkilaisten käyttöön rauhalliseksi, hiljaiseksi virkistysalueeksi. Tässä kokouksessa käsittelyssä olleen Ympäristöraportinkin mukaan Ounasvaara on ylivoimaisesti tärkein virkistäytymisalue. Ja Ounasvaaralla nimenomaan käsittelyssä oleva kaava-alue on kaupunkilaisten keskeisimpiä virkistäytymisalueita. Miksi tämä alue uhrattaisiin matkailurakentamiselle, kun on olemassa oivalla etäisyydellä, helppojen kulkureittien päässä olevia vaihtoehtoja?
Ehkä kaikkein pahin uhka Ounasvaaralle on kuitenkin se, että kaupunkilaisten kannalta sen keskeisimpään osaan ujuttautumaan päästetty matkailurakentaminen alkaa kasvaa kuin pahanlaatuinen kasvain. Tässä on käymässä juuri niin kuin pelättiinkin eli vaaraa nakerretaan palapalalta kunnes sitä tulevaisuudessa ei nykyisessä merkityksessä enää ole.
Ei ole kuin ajan kysymys, kun seuraava hanke nousee vireille. 5 – 10 – 20 vuotta, enemmin tai myöhemmin, aika, joka on ihmisen ja päätöksenteon mittapuussa ehkä pitkänkin oloinen, mutta Ounasvaaran mittapuussa kuin silmänräpsäys.
Kaikki rakentamaton maa on olemassa mahdollista käyttöä varten. Aina on joku, joka haluaa sen tehdä. Tasapuolisuuden nimissä hän saa vaateensa läpi. Kun on rakennettu, ratkaisu on lopullinen. Jos käy niin, että mökit eivät kannata, ratkaisua ei voi perua. Mökit ovat ja vaara raiskattu. Vaihtoehtoa ei enää ole.
Kysymyksiäkin on pyörinyt mielessä:
Mikä on valmistelijoiden ja päättäjien luontosuhde? Onko luonnolla vain käyttöarvoa vai onko luonnolla myös arvo sinänsä. Viitaten valitsevan kristillisen uskonnon perusteokseen, Raamattuun, totean, että ihminen on pantu myös luonnon vaalijaksi. Luonnosta on pidettävä huolta.
Kun vaaran ”käyttöä” tulevaisuutta ajatellen on kuutioitu, onko pienessä mielessäkään käynyt ajatus kehittää vaaraa ei majoitus, vaan käyttö silmällä pitäen? Entä mihin on unohtunut kaupunkipuistohanke? Onko sitä pidetty jäähyllä, kunnes Ounasvaaran pilaava kaava saadaan ratkaistuksi?
Ulkomailta tulevat turistitkin arvostavat keskellä kaupunkia sijaitsevaa erämaista Ounasvaaraa. Mikä on ulkomaalaiselle matkailijalle suurempi elämys Suomessa kuin lähteä hiihtämään tai kävelemään erämaiseen luontoon? Ei mikään.
Olen pohtinut asiaa hieman myös salaliittoteorian näkökulmasta. Majoituskapasiteetin hetkittäisiä puutteita ei tällä kaavalla ratkaista. Silti sitä on ajettu kuin sitä kuuluisaa käärmettä pyssyyn. Onko tämän hankkeen takana vain yhden yrittäjän ja muutaman maanomistajan hankkeen edistäminen vai lisäksi jokin, julkisuudessa esille nostamaton intressi? Kuka muu tästä hyötyy?
Suorastaan hirvittää tieto, jonka mukaan Rovaniemi on vaatinut Ounasvaaran poistamista ELY-keskuksen seuraavasta ”Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden” päivityksestä. Ounasvaara on ollut aiemmissa versioissa mukana.
Mikä on se kaupunki, joka ei halua, että sen keskeisin vaara, kaupungin keskustassa sijaitseva kohde, tulee listatuksi arvokkaiden kohteiden joukkoon. Tällainen kertoo kouluesimerkin siitä, mitä on tarkoitushakuinen valmistelu ja päätöksenteko pahimmillaan. Sinänsähän tämä tuntuu olevat ”maantapa” kaupungissamme. Vastaavalla tavallahan kaupunginhallitus päätti Kemijoen tulvasuojelun tavoiteltavan tavan ennen kuin asiaa selvittelevä työryhmä oli edes aloittanut työskentelyään.
Nämä molemmat kertovat karulla tavalla Rovaniemen valmistelu- ja päätöksentekokulttuurin mädännäisyyksistä. Tähän kaavoitusprosessiin ja Ounasvaaraan liittyen voi vain toivoa, että tuo tieto kaupungin halusta poistaa Ounasvaara maisemainvestoinnista, on väärä.
Miksei missään vaiheessa ole otettu vakavaan harkintaan Pöyrynkin raportissaan ykkösvaihtoehdoksi esittämää laskettelurinteiden väliin sijoittuvaa mökkirakentamista? Paikka sopisi talviurheilua harrastaville erinomaisesti, ladulle ja rinteeseen pääsisi suoraan pihasta. Kesällä vieressä olisi golfrata, jonka henkihieverissä olevan talouden mökkikylä pohjoisrinteellä voisi pelastaa.
Maakuntakaavaan vetoaminen on tekosyy, sillä maakuntakaavan muuttaminen onnistuu tämän asian kohdalla haluttaessa aivan taatusti ja Maakuntakaavaa ollaan parhaillaan päivittämässä.
Vielä voisi kysyä, miten kaupunginvaltuutetut ymmärtävät demokratian käsitteen. Onko demokratia vain edustuksellista ja vaalien välissä kansalaisten vaikuttamisen voi unohtaa? Vai onko kansalaisten kuulemisella jokin todellinen merkitys? En ole lukenut tai kuullut tai en ainakaan muista kenenkään sellaisen rovaniemeläisen, joka ei ole mukana politiikassa, pitäneen käsittelyssä olevaa kaavahanketta positiivisena.
Sen sijaan suuri joukko kaupunkilaisia ja heitä edustavia yhdistyksiä ja järjestöjä on vedonnut kaavahankeen hautaamisen puolesta. Ounasvaaran suojaamista rakentamiselta ovat tukeneet tavallisten rovaniemeläisten lisäksi monet arvovaltaiset vanhat rovaniemeläiset ja valtakunnallisesti arvostetut henkilöt: kampsuherra, kirjailija Oiva Arvola, hovioikeuden presidentti Martti Leistén, Rovaniemeltä kotoisin oleva entinen valtionvarain ja kauppa- ja teollisuusministeri Esko Ollila, rovasti Ilmo Pulkamo, rovaniemeläislähtöinen päätoimittaja Tapani Ruokanen ja juuri teatterimme uudeksi johtajaksi valittu näyttelijä ja ohjaaja Kari Väänänen muutamia luetellakseni.
Miten näihin erilaisiin vetoomuksiin ja kannanottoihin on suhtauduttu? Ihmetellen sitä, miten niitä niin paljon on tullut: ”Ihan on sähköposti ollu tukossa.” Vetoomuksia on jopa pilkattu, ivattu ja naureskeltu tyyliin: ”Hah, hah, mitäs raukat itkette.” Vallalla tuntuu olevan ajattelutapa, jossa valmistelijat ja päättäjät luulevat tietävänsä jotenkin paremmin, mikä on oikea tapa ajatella. Ajatellaan. että omataan joku suuri viisaus, ettei tavalliset ihmiset pysty hahmottamaan tällaisten seikkojen kokonaisuutta, että he eivät näe metsää puilta.
Mihin tämä johtaa? Tämä johtaa demokratian rapautumiseen, sillä oikeutuksensa demokratia kansalaisten luottamuksesta. Jos ja kun kansalaiset eivät koe, että heitä kuunnellaan, äänestysprosentti laskee laskemistaan. Ketä me täällä kohta enää edustamme?
Arvoisa puheenjohtaja, kun katson täältä edestä kaupunginvaltuutettujamme, en vain voi käsittää, miten tuo joukko voisi olla niin kova, piittaamaton ja lyhytnäköinen kuin ennakkotiedoissa on annettu ymmärtää. Luotan siihen, että järki voittaa ja kaavaehdotus ei tule hyväksyttyä. Samalla toivon, ettei yhdessäkään ryhmässä valtuutettujen kantaa ole sidottu ns. ryhmäkurilla, sillä tämän olettaisi olevan kaupunginvaltuuston tasolla samanlainen ”omantunnon kysymys” kuin vaikkapa ydinvoima on eduskunnassa.
Vielä pyydän jokaista kaupunginvaltuuston jäsentä pysähtymään tämän kaupunkimme keskustan asukkaiden kannalta tärkeän päätöksen edessä: Olenko todellakin valmis päättämään Ounasvaaran pilaamisesta kaupunkilaisten ja arvovaltaisten suomalaisten vetoomuksista huolimatta?
Vihreä valtuustoryhmä tulee asian käsittelyssä esittämään kaavaehdotuksen päätökseksi sivulla 63 olevaa vaihtoehto 0:aa, joka tarkoittaa nykyisen yleiskaavan pitämistä voimassa. Yleiskaava ei ole ristiriidassa maakuntakaavan kanssa, sillä maakuntakaava antaa ohjeen siitä, mitä ko. alueella enintään voidaan tehdä. Maakuntakaava ei sen sijaan aseta mitään vähimmäismäärä tämän alueen rakentamiselle ja alueen voi siksi tulkita jo nyt Majoituspalveluiden RM alueeksi, sillä kaavoitettavalla alueelle on majoituspalveluita.
Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, vahvuus ei ole kovuutta. Vahvuus ei tarkoita sitä, että kaivautuu laput silmillä tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven. Vahvuutta ja rohkeutta on uskaltaa ajatella omilla aivoillaan, pystyä kuuntelemaan muita ja tilanteen niin ollessa, myös myöntää erehtyneensä ja muuttaa kantaansa.
Vihreän valtuustoryhmän puolesta, Jorma Kuistio