Herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja arvoisat muut läsnäolijat
Puheenjohtajan tavoin teemoittelin ja otsikoin hieman puheenvuoroamme.
- Pää pensaaseen!
Kaupunginvaltuuston tehtävänä on talousarviota hyväksyessään osoittaa, miten kuntalaisille tarjottavat palvelut rahoitetaan. Tässä on olemassa Kuntalain mukaan selkeä marssijärjestys eli ensin tulevat tarpeet ja sitten keinot. Meillä on näkemyksemme mukaan toimittu koko valtuustokauden ajan lakia rikkoen ja lähdetty liikkeelle siitä, minkä verran on rahaa ja mietitty sitten, mitä niillä rahoilla voidaan tarjota. Näillä kahdella lähestymistavalla on tosiasiassa hyvin merkittävä ero.
Kun unohtaa talousarvioesityksessä olevat monet ansiot ja toisaalta ikävät parin prosentin leikkaukset lähes kaikkiin toimintoihin, esitän tässä lähinnä kritiikin kohteita.
Ensinäkin lähinnä kysyen työllisyydestä: Työllisyyden hoitoa on painotettu erilaisissa kokouksissa ja kokoonpanoissa merkittävästi. Työllisyydenhoito ollaan siirtämässä perusturvasta kaupunginhallitukselle. Määrärahojen osalta perusturvasta leikataan 14,6 m€ ja kaupunginhallitukselle lisätään 7,8 m€. Mitä nämä luvut pitävät sisällään? Mitä en tiedä?
Eihän työllisyydenhoidosta näin paljon tietenkään leikata, eihän. Perusturvalautakunnan pöytäkirjaakaan lukiessa minulle ei avautunut, kuinka suuren osan tuosta 14,6 m€ leikkauksesta kuitataan toimeentulotukien siirrolla Kelalle. Kokonaisuudessaan tuon perusturvasta lähtevän ja kaupunginhallitukselle siirrettävän määrärahan ero on kuitenkin lähes 7 m€.
Toiseksi on tämä erikoissairaanhoito. Teimme kuluvalle vuodelle 2016 täysin harkiten virheellisen talousarvion, jonka avulla talousarvion summat saatiin paperilla täsmäämään. Siinä erikoissairaanhoidon menoiksi merkittiin edellisen vuoden todellisia menoja pienempi summa, vaikka menot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana nousseet vähintäänkin 5 prosentin vuositahtia.
Ja tänä syksynä on sitten paikkailtu jälkiä. Mutta eihän tässä ole mitään uutta, näinhän on tehty jo vuosia ja vuosia. Ja tehdään taas. Kun erikoissairaanhoitoon esitettyjä määrärahoja verrataan kuluvan vuoden ennakoituun tilinpäätökseen ja riisutaan määrärahaesityksestä pois sinne perusterveydenhoidosta siirtyvien tehtävien menot, erikoissairaanhoitoon ei olla lisäämässä käytännössä euron latiakaan. Pää pensaaseen!
Kuntalain 110 §, 3. mom mukaan
”Talousarvioon otetaan tehtävien ja toiminnan tavoitteiden edellyttämät määrärahat ja tuloarviot sekä siinä osoitetaan, miten rahoitustarve katetaan.”
Tämä on siis tietoista lain rikkomista, joten meitä voi kutsua rikollisiksi.
- Metsä puilta!
Elinkeinojen tukemisesta keskusteltaessa saamme kerrasta toiseen kuulla, miten kaavoitus ja taas kerran kaavoitus on avainasemassa. Kaavoitus on yksinään kuitenkin aivan liian helppo vastaus tähän tavoitteeseen. Kaavoituksen jatkeena maan myyntihinnalla on suuri merkitys. Asetamme täällä valtuuston päätöksellä kaupunginhallituksella maanmyyntiin liittyviä korkeita tavoitteita, jotka eivät toteudu. Olisiko syytä laskea näitä talousarviovuoden mittaisia tulotavoitteita laskemalla maanhintaa ja luottamalla siihen, että tämä houkuttelisi lisää yrityksiä kaupunkiin ja tuottaisi pitkällä tarkastelulla enemmän?
Elinkeinopolitiikka rakentuu käytännöntasolla myös teoista ja teot heijastavat niiden takana olevia asenteita. Byrokratian linnakkeen muurinkoloihin on niin helppo piiloutua. ”Ei” on niin helppo sanoa, sillä silloin voi olla tekemättä mitään.
Pari esimerkkiä:
Vierailimme viikko sitten yhdessä viitisenkymmentä henkeä Rovaniemellä työllistävässä yrityksessä. Mennessä ihmettelin, miksei sinne ollut minkäänlaista reittiä kävelijälle tai pyöräilijälle. Kun kysyin asiasta yrittäjältä, hän kertoi pyytäneensä suojatietä kaupungilta, mutta saanut vastauksen: ”Ei meillä suojateitä rakenneta kuin risteyksiin.” Yrittäjä kertoi paljon puhuvin äänenpainoin, ettei ole tuon jälkeen kaupungille soitellut. Kuvaava esimerkki, siitä miten yhdellä iskulla osutaan moneen hyvään asiaan: Ekologiseen liikkumiseen, terveyden edistämiseen ja tietenkin yrittäjään. Ja vielä valehdellen, sillä perustehan ei ole edes totta.
Toinen esimerkki on keskustan jouluilme, jota on yritetty vuosien saatossa sälyttää yrittäjien kustannettavaksi, kun he siitä tulisivat hyötymäänkin. Äh… Ai niin, kaupunki hyötyy yrittäjistä. Onneksi jouluilmeelle on vähitellen tapahtunut jotain. On viimeinkin ymmärretty metsä puilta.
- ”En minä, vaan pojat…”
Kiinteistöjenhallinta. Tätä ajatellessa tuli ensimmäisenä mieleen kysymys: Siis mikä? Usein tuntuu, että kiinteistöjen ylläpito on tätä nykyä lähinnä hallitsematonta. Käytännössä viikoittain saamme lukea tai kuulla tiedotusvälineistä uutisen uudesta tutkittavasta kiinteistöstä. Vastuullinen toimija eli tilaliikelaitos ei ota vastuuta, vaan siirtää ja selittelee vastuuta milloin mihinkin suuntaan. Vastuunkantoa olisi kertoa, missä itse on epäonnistuttu: Kertoa, ettei ole valittu oikeita suunnittelijoita, ettei ole valittu oikeita rakentajia, ettei ole valvottu työmaita, ettei ole tehty riittävän kestäviä ratkaisuja ongelmatilanteissa, vaan on määrärahoja tuijottaen oikaistu, ettei ole seurattu kustannusten kehittymistä jne. Ei ole (toimittu oikein)! On tehty virheitä. On tehty väärin.
Olen nähnyt ja kuullut aivan käsittämättömiä esimerkkejä: Ilmanvaihto hoidetaan tulipalopakkasilla ikkunoita auki pitämällä, sillä ilmastointilaitteet on suljettu energiansäästämiseksi. Ongelmatilanteissa rakentamista valvova insinööri lähtee paikalta ja sanoo duunareille, että keksikää joku ratkaisu. Koulun vastaanottojuhlassa juhlapuhuja kertoo, miten hankkeessa säästettiin puoli miljoonaa alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna, kun samaan aikaan lattian alla liian ylös kustannussyistä jätetyt salaojaputket kastelevat perustuksia ja kellaria.
Missä on ammattiylpeys?
Reilut kymmenen vuotta sitten koulurakentamisen puolella laskeskeltiin leasing-vaihtoehtoa ja todettiin sen tulevan pidemmällä aikavälillä sen verran kalliimmaksi, että päädyttiin perinteiseen malliin eli omiin kiinteistöihin. Miten väärässä nuo laskelmat olivatkaan? Yksi syy koko kaupungintalouden heikkoon tilaan on kiinteistöjen korjausinvestoinneissa hassattu raha. Tuo raha lisää lainataakkaa ja heikentää kaupunkilaisten saamia palveluita.
- Hamsteri häkissä
Kuten aiemmin totesin, kaupungin tehtävä on tuottaa kaupunkilaisille heidän tarvitsemiaan palveluita. Uimahalli on palvelua niille kaupunkilaisille, jotka uimahallia käyttävät, ei niitä varten, jotka sitä eivät käytä. Ihmettelen sitä, miten ne, jotka itse eivät koskaan käy uimahallissa, tulevat kertomaan niille, jotka sitä käyttävät, missä näiden on helppoa käydä uimassa.
Jotkut väheksyvät uimahallia ja sen sijaintia siksi, että sitä käyttää vain vähemmistö kaupunkilaisista. Ja sitten? Terveyskeskuksessakin käy vuosittain vain vähemmistö kaupunkilaisista. Ei sitäkään haluta siirtää Keskussairaalan yhteyteen, vaikka sinne on aivan samat kulkuyhteydet, jopa paremmat kuin Urheiluopistolle. Ei, vaan keskustaan halutaan oma terveysasema, sillä saavutettavuus on niin paljon parempi. Se on uimahallin kanssa just sama juttu.
Ounasvaaraa uimahallin paikkana on argumentoitu sillä, että opistolle on helppo mennä ja etenkin siksi, että henkilöautolla kulkiessa on aivan sama, ajaako keskustaan vai Ounasvaaralle. Tässä meillä on vasta perusteluiden kukkanen: Ei anneta vanhuksille, lapsille ja autottomille edes mahdollisuutta kulkea omin neuvoin uimaan. Ei rohkaista autoileviakaan harkitsemaan vaihtoehtoa mennä hallille jalan, pyörällä tai helposti julkisilla. Ei, autolla heidän kaikkien toivotaan kulkevan. Samalla osoitetaan tavoitteet autoriippuvuuden vähentämisestä ja kevyenliikenteen suosimisesta pelkiksi kauniiksi puheiksi. Todelliset asenteet paljastuvat raadollisina.
Kaiken kaikkiaan tämän asian kanssa kääntyillään kuin hamsteri häkissä. Päätetään – kumotaan päätös – muutetaan päätöksen kumoaminen – ja siirretään päätös tosiasiallisesti vuodella eteenpäin. Investointimäärärahoista päätetään kuitenkin vasta silloin. Nyt olisi kerrankin tilaisuus luoda äänestäjille jotain konkreettia mihin tarttua puolueita ja ehdokkaita punnitessa. Uimahalli, kouluverkko, terveyskeskukset, aluelautakunnat, asioita joita kaupunkilaiset ymmärtävät ja joihin poliitikkojenkin olisi vastattava siksi ymmärrettävästi. Vai onko se juuri tässä se pelottava seikka, että asukkaat ymmärtäisivät ja voisivat kysyä?
Näillä sanoin Vihreä valtuustoryhmä jää odottelemaan mahdollisia muutosesityksiä ja pohtii suhtautumistaan niihin jokaiseen erikseen.
Vihreä Liitto rp:n valtuustoryhmän puolesta Jorma Kuistio