Vihreiden ryhmäpuheenvuoro
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut ihmiset!
Palveluhankintastrategia on yksi kaupungin keskeisimmistä asiakirjoista. Siksi onkin ymmärrettävää että sen laatiminen on vaatinut monia vaiheita ja uudelleen tarkasteluita.
Palveluhankinnan yleiset periaatteet ovat kunnianhimoiset. Palveluiden järjestäminen perustuu laaja-alaiseen toimintaympäristön ja palvelutarpeiden seurantaan, analysointiin ja ennakointiin sekä käytössä olevien resurssien arviointiin. Kaupungin rooli palveluiden järjestäjänä, hankkijana, tuottajana ja valvojana on vaativa tehtävä. Kun roolit ovat myös keskenään ristiriitaisia ja kilpailevia, on toiminnan läpinäkyvyys erityisen tärkeätä, jotta kansalaiset voivat luottaa järjestelmän toimintaan. Järjestelmän on oltava ihmisille ymmärrettävä, viittaan nyt kaupungin hallintorakenteen uudistamiseen.
Palveluhankinnan ensimmäisenä lähtökohtana on asukaslähtöisyys. Strategiassa korostetaan asukkaiden osallistumista palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen ja mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden sisältöön ja laatuun. Tämä on iso tehtävä. Parhaitenhan lainsäädäntö turvaa kansalaisten osallistumismahdollisuudet maankäyttöä ja kaavoitusta koskevissa asioissa. Ihmisten välittömissä palveluissa, kuten sosiaali-, terveys- ja opetus- tai kulttuurisektorilla ihmisten osallistuminen on omituista kyllä lainsäädännöllä heikoiten turvattua ja eniten riippuvaista päättäjien tahdosta ja toimintakulttuurista.
Kun muistetaan, että eniten palveluista riippuvaisia ihmiset ovat elämän alussa ja lopussa sekä sairaana ja heikoilla ollessaan, aito omiin palveluihin vaikuttaminen on tärkeä asia. Sen toteuttaminen ole helppoa vaikka tahtoa olisi. Ihminen jaksaa vaikuttaa palveluihin kun on voimissaan. Kun vaikuttamisen syytä olisi eninten, voimia ei useinkaan ole.
Strategiassa korostetaan vaikuttavuuden arviointia, mukaan lukien pitkäaikaisvaikutukset, ja luetellaan runsaasti erilaisia tarkasteltavia vaikuttavuuden kohteita ja ominaisuuksia. Jos vaikuttavuuden arviointia aiotaan tehdä kuten tekstistä on ymmärrettävissä, se edellyttää mittavaa resursointia, eikä sellaista ole näköpiirissä. Käytämmekö ylisanoja siksi että sanat kuulostavat hienoilta? Vakavasti tehtynä vaikuttavuuden arviointi on jatkuva, laaja vaativa prosessi, ei vain rasti tehtyä päätöstä tukevaan ruutuun. Näyttää siltä että vaikuttavuuden arvioinnista olemme antamassa lupausta, jota ei ole realistista toteuttaa kuin pintapuolisesti. No, ehkä olennaista tässä on todeta että suunta on oikea. Saimme oheismateriaalina yritysvaikutusten arviointiin tehdyt lomakkeet, mutta muutoin vaikutusten arvioinnin suorittamisen tapa ja resursointi jää avoimeksi.
Palveluhankinnan yleisissä periaatteissa viitataan moniin muihin asiakirjoihin kuten kaupunkistrategiaan, palveluiden järjestämissuunnitelmiin ja hallintosäännön määräyksiin, joiden linjauksia palveluhankintastrategia noudattaa. Palvelustrategiasta on hankala löytää, millaiseen tietoon tai tiedonhankinnan tapaan arvioi kaupunkilaisten palvelutarpeesta perustuu.
Muutama valtuusto sitten käsittelimme valtuustossa hyvinvointikertomusta, jossa nousi esiin ongelmia ja ryhmiä, jotka vaatisivat nykyistä enemmän huomiota ja uudenlaista palvelulähestymistä. Tuntuisi loogiselta kytkeä palvelustrategia ja hyvinvointikertomus tiiviimmin yhteen. Kun hyvinvointikertomus toivon mukaan kehittyy kattavammaksi kuvaukseksi asukkaiden hyvinvoinnista, se myös entistä selkeämmin nostaa esiin kohderyhmiä ja asioita, joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Voisiko ajatella että palvelustrategiassa avoimesti liputettaisiin, että nyt satsataan tiettyyn kohderyhmään tai ongelmailmiöön ja se on kaikkien tiedossa?
Aikaisempaa enemmän uudessa strategiassa on painotettu yksityistä palvelutuotantoa kaupungin oman tuotannon rinnalla. Hankintalakiin ja kilpailuttamiseen on kiinnitetty aiheellisesti huomiota. Sinänsä se, kuka palvelut tuottaa, ei automaattisesti kerro palvelun laadusta eikä myöskään hinnasta. Olennaista on, että asiakas saa tarvitsemansa palvelun. Monituottajuus on vaikea toteuttaa ja edellyttää hankintaosaamista. Palvelutuote on luonteeltaan aivan erilainen kuin tavaratuote. Palvelun tarvitsijan näkökulmasta turvallinen jatkuvuus on tärkeätä. Joistakin kunnista on kuulunut kauhutarinoita miten vanhuksia, mielenterveyskuntoutujia tai muita ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevia on kiikutettu hoitopaikasta toiseen kun hankintajakso on päättynyt ja tuottajat ovat vaihtuneet. Sitä me emme halua.
Palveluiden tuottajien moninaisuus tuo myönteisiä asioita, kuten valinnanvapautta ja käyttäjien kiinnostusta palveluiden sisältöä kohtaan, mutta samalla moninaisuus lisää pirstaleisuutta ja kasvattaa eriarvoisuuden riskiä. Me emme voi luoda palveluviidakkojärjestelmää, jossa osaavat toimia vain ne, joilla on kansalaistaitoja, verkostoja ja aktiivisia omaisia. Siksi on tärkeätä korostaa, että palveluiden tuottajasta riippumatta kaupungilla on vastuu palveluiden järjestämisestä ja kaupunkilaisten oikeuksien toteutumisesta.
Kun nyt tässä samassa valtuustossa on päätetty että kaupungin toiminnanohjausjärjestelmää uudistetaan, tulee mieleen, merkitseekö se, että palveluhankintastrategiaa pitää vielä myöhemmin tarkastella uudelleen, ainakin teknisessä mielessä ja joidenkin käytettyjen termien osalta. Syksyllä olemme viisaampia mitä sovellettu tilaaja-tuottaja –malli tarkoittaa käytännössä.
Palvelustrategiaa lukiessa saattoi myös tehdä mietintäharjoituksia, mitähän tässä sanottaisiin, jos kyse olisi sote-vastuukunnan palvelustrategiasta ja alueena jos ei nyt koko maakunta niin ainakin melkein. Aika näyttää palataanko tähän teemaan.
Joka tapauksessa, näillä kommenteilla vihreä valtuustoryhmä hyväksyy kaupunginhallituksen esityksen.
Vihreän valtuustoryhmän puolesta Päivi Salminen