Rovaniemen kaupungilla menee taloudellisesti edelleen varsin hyvin. Vuosikate ei riitä investointeihin, mutta toisaalta lainan määrä, varsinkaan koko konsernin tasolla ei kasva. Viime vuoden tilinpäätös tietojen mukaan lainan määrä lisääntyi maltilliset 10 000 000, mikä on nykyisessä kuntatalouden tilanteessa aivan siedettävä luku. Oma toiminta pysyy käytännössä menokuosissa joitain pieniä lähes virhemarginaaliin meneviä ylityksiä lukuun ottamatta. Tilikauden alijäämä vuodelta 2014 oli 8 200 000 euroa. Meillä on keskimääräisen kunnan talouteen nähden puskuria noin 60 000 000 euroa eli varaa ottaa sen verran lisää lainaa ja olemme vasta keskimääräisessä velka-asteessa.
Suurin ongelma on nähdäksemme työllisyysaste, joka pysyy sitkeästi tavoiteltua alempana. Tämä puolestaan aiheuttaa vertailukaupunkeihin nähden keskimääräistä korkeamman veroasteen. Tämän valtuuston toiminnan aikana on toistuvasti korostettu kaupungin tavoitetta houkutella yrityksiä kaupunkiin ja siten lisätä yksityisen sektorin työpaikkoja. Ja kehitys on päinvastainen. Tai ei oikeastaan täysin päinvastainen, sillä yrittäjien absoluuttinen lukumäärä on lisääntynyt. Samaan aikaan kuitenkin niiden työllistämän väen suhteellinen määrä on tasaisesti laskenut. Yritysten määrä ei vuonna 2014 kasvoi ehkä kymmenellä tai kahdella, kuten maaliskuussa esitetystä Hyvinvointikertomus 2014 asiakirjasta voi lukea. Voi vain kysyä, tehdäänkö jotain väärin? Onko käytössä väärät keinot? Pyrimme houkuttelemaan yrityksiä kaupunkiin tekemällä niiden perustamista koskevan byrokratian kaikella tavalla mahdollisimman kevyeksi. Strategia ei tunnu toimivan. Olisiko oikea tapa sittenkin panostaa Rovaniemen vahvuuksiin? Rovaniemi on kaupunki, jossa on saatavilla kaikki palvelut ehkä oopperan kaltaisia ns. korkeakulttuurin palveluita lukuun ottamatta. Niistä on huolehdittava. Rovaniemen toinen vahvuus on kansainvälisyys ja koulutus. Meillä asuu ja vierailee kaupungin kokoon nähden valtava joukko vieraista kulttuureista olevia ja nuoria ihmisiä. Yliopiston säilyttämisen puolesta tehtävä työtä ei voi missään tilanteessa unohtaa. Toisaalta matkailun vetovoimatekijöistä on pidettävä huolta ja jos mahdollista, niitä on myös kehitettävä. Siitä johtaakin silta Rovaniemen kolmanteen vetovoimatekijään eli ympäristöön. Myös yritysten houkuttelemisessa luonnon antamat mahdollisuudet vaikuttavat sijoittautumispäätökseen. Tärkeimpinä ympäristötekijöinä mieleen nousevat ennen kaikkea jokiluonto ja vaarat, vaarat, joiden helmi on korvaamaton Ounasvaara.
Toinen, samaa suuruusluokkaa oleva ongelma on suuri korjausvelka niin tie-, viemäri- ja kiinteistöverkossa. Tämä ongelma on kuin keinulauta, jonka toisessa päässä on suuret menot ja tämän hetkisessä tulorahoitustilanteessa suuret velat. Toisessa päässä keinulautaa on rapistuva infrastruktuuri, korjausvelan jatkuva kasvu ja lopulta kaiken romahtaminen. Jostain olisi oltava rahaa, eikä siinä loputtomiin erilaiset vippaskonstit liikelaitostamisineen ja yhtiöittämisineen auta. Saman verran uimahallin rakentaminen maksaa teki sen kaupunki itse tai Oy Uimahalli Ab.
Miten tästä selvitään? Ensimmäinen vaihtoehto on tulojen lisääminen. Pitkällä aikavälillä voi tietenkin toivoa suhdannemuutosta, joka vaikuttasi työllisyyden parantumiseen. Tai onhan meille tulossa sote-uudistus, jonka ainakin toivotaan pienentävä sote-sektorin menoja merkittävästi tulevaisuudessa. Nämä kummatkin tekijät siintävät kuitenkin jossain epämääräisessä tulevaisuudessa. Koska kaupunki ei houkuttele riittävästi yrityksiä, eikä muutenkaan ole tiedossa merkittäviä uusia tulonlähteitä ainoana vaihtoehtona tulopuolella taitaa olla akuuttiin tilanteeseen veroprosentin korotus.
Toinen vaihtoehto on sitten menojen sopeuttaminen. Se ei ole helppoa, sillä se tarkoittaa lähes aina uusia toimintatapoja tuottaa palvelut. Joissakin tilanteissa, mutta yleensä kuitenkin väärin ymmärrettynä, se tarkoittaa myös toiminnasta leikkaamista. Kehun nyt estoitta oman toimialani toimialajohtajaa ja hänen apunaan toimineita koululautakunnan virkamiehiä: He ovat tehneet todella rohkean, tulevaisuuteen katsovan esityksen koululautakunnan käsittelyyn. Tuo esitys tuntuu äkkiä ajatellen ja väärin ymmärrettynä palvelutason heikentämisenä. Tosiasiassa se tulee kuitenkin jopa parantamaan palveluita. Meillä on vain sellainen sisäsyntyinen, monesti kuitenkin virheellinen mielikuva, jonka mukaan mahdollisimman lähellä ja mahdollisimman pienessä yksikössä tuotetut palvelut olisivat parhaita.
Sivistyspalvelut käyvät hyvänä esimerkkinä suurimmalle talousarvion menokohdalle, sosiaali- ja terveystoimelle. Esimerkiksi suunnitelmat, joiden mukaan kaupunkiin perustettaisiin jatkossa lisää terveyskeskuksia, on liian kalliina. Eikä se tule tarkoittamaan sitä, että tulevaisuuden terveyskeskuspalvelumme olisivat heikommat kuin usean terveyskeskuksen mallissa tulisivat olemaan. Ei, ne voivat olla oikein toteutettuna jopa paremmat. Rovaniemen kokoisessa kaupungissa terveyskeskuspalveluiden keskittämisellä voidaan palvelut tuottaa, ei vain halvemmalla, vaan myös paremmin. Tämä vain esimerkkinä siitä, että luutuneista tavoista tuottaa kaupunkilaisten palveluita on luovuttava ja on tehtävä rohkeita, ei populistisia ratkaisuja.
Nostan esille vielä muutaman yksityiskohdan. Henkilöstöraportin s. 10 mukaan henkilöstön koulutusta on lisätty voimakkaasti ja siihen on myös resursoitu selvästi aiempaa enemmän. Tämän näemme huomioitava positiivisena seikkana. Sen sijaan jo vuosi sitten esille nostamamme seikka eli se, ettei organisaatiomme henkilöstöraportista löytyvien tietojen mukaan löydä alkoholiongelmaisia lainkaan, on huolta nostava negatiivinen seikka. Tilinpäätöksen s. 17 ”Tulvat” otsikon alla viimeisessä lauseessa kuuluisi kai olla ”antaa” sanan sijaan ”antoi” sana. Jo valtuustoinfossa esille nostamani seikka hallinnonkulujen ja -tehtävien säästöistä on epäselvä. Kun kerrotaan, että tehtäviä on siirtynyt sieltä tänne ja täältä sinne, ei sillä ole suuren suurta merkitystä. Olennaista olisi saada jonkinlainen vertailtava indeksi kaikista hallinnonkuluista, aiheutuivat kulut nyt sitten minkä momentin alla tahansa. Meitä huolestuttaa s. 63 esille tuleva lastensuojelun sijoitusten määrän ja laadun kehitys. Kun sitä tulkitsee, ei voi päätyä muuhun kuin että kokonaan syrjäytyvien joukko on riskissä kasvaa. S. 68 olevista tiedoista ei voi päätellä kuin ettei perusterveydenhoito pysty vastaamaan kaupunkilaisten tarpeisiin. Tämähän on hyvin todennäköinen syy sille, että erikoissairaanhoito maksaa ja maksaa ja maksaa. Sekin meitä ihmetyttää, ettei lukioiden keskeyttäneiden määrää ole saatu kuin Lyseonpuiston lukiosta. Nehän olisi saanut vuoden vaihteessa suoraan kouluhallinto-ohjelmastamme. Voin tässä kuitenkin kertoa muiden lukioiden lukuja: Keskeyttäneitä oli Ounasvaaralla 1%, Ammattilukiossa 4 % ja Muurolassa 35 %. S. 92 käy ilmi talousarviokäsittelyssä usein esille nostamamme vapaa-ajanlautakunnan toimista säästäminen kaikkein kärjistetyimpänä. Siellä kerrotaan, miten käytämme vertailukunnista kaikkein vähiten rahaa liikuntatoimeen. Liikunta- ja urheilumahdollisuuksia pidetään kuitenkin yhtenä vetovoimatekijänämme. Haloo!
Yleisesti ottaen, tilinpäätökseen liittyen, jos tavoite ja mittari on asetettu, pitää olla kyllä hyvät, kirjatut syyt sille, miksei niin toimittu. Luvattoman paljon, eri toimintasektoreilla tavoitteita ei ole mitattu niin kuin oli sovittu.
Lopuksi haluan nostaa esille yhden, tilinpäätöksestä esille nousevan sinänsä taloudellisesti pienen, mutta huomionarvoisen seikan eli Vikajärven viemäriavustuksen. Se, miten tuo asia hyväksyttiin talousarviokokouksessa marraskuussa 2013 oli jo sinänsä tympeä esimerkki ns. iltalypsystä. Tämän kevään tulvien jälkeen tämä siltarumpupolitikointi esittäytyy kaikessa karmeudessaan suoranaisena rahan tuuleen tai oikeammin tulvaan heittämisenä. En ole missään vaiheessa ollut millään tavalla kylien kehittämistä vastaan, mutta olen suhtautunut mielestäni terveellä epäluuloisuudella ns. kyläpolitikointiin. Vikajärven viemäröinti prosessi korostaa tämän terveen epäluuloisuuden oikeellisuutta.
Vihreän valtuustoryhmän puolesta Jorma Kuistio