Rovaniemen Vihreät järjesti 4.6. avoimen keskustelutilaisuden Ounasvaaran kaavoituksen tilanteesta. Paikalle tuli Ounasvaaran kulttuuri- ja luontoarvojen vaalijoita. Keskustelun aikana katsoimme kaavaehdotuksia, joiden mukaan mökkikyläaluetta ei oltaisikaan pienentämässä, vaikka teknisen lautakunnan viimeisimmän päätöksen mukaan näin tulisi tehdä. Valtuustohan palautti kaavan valmistelun uudelle kierrokselle. Tekninen lautakunta päässee käsittelemään asiaa vielä ennen kesälomia.
Uskon jakavani monen kaupunkilaisen tunteen siitä, että Ounasvaara on arvokkaimmillaan yhtenäisenä virkistysalueena, ei pieniin paloihin pirstottuna tilkkutäkkinä. Tämä on vaarana, jos Yliniemi saa 70 paritalon mökkikylänsä rakentaa. Hänen jälkeensä tulevat yksityiset maanomistajat, joita on tietenkin kohdeltava tasavertaisina ja näin heillekin annetaan mahdollisuus rakentaa vaikkapa lisää mökkikyliä.
Ounasvaaralla on kohtalotoverinsa Kuopion Puijolla. Siellä on myös väännetty kättä virkistysalueen muuttamisesta asuinalueeksi. En tiedä kenen käsi on tällä hetkellä päällimmäisenä, mutta Puijon alueen suojelijaksi on ilmoittautunut itse Martti Ahtisaari. Mistä saisimme Ounasvaaralle yhtä nimekkään puolustajan?
Rovaniemellä, niin läänin pääkaupunki kuin onkin, nostaa aika ajoin päätään erikoinen sisarkateus suhteessa Lapin hiihtokeskuksiin. Ei kestetä sitä, että toisilla on jotain mitä itsellä ei: tuntureita ja mökkikyliä. Miksi ylipäänsä kilpailla rakentamisella, kun paras magneetti matkailijoille on upea, rauhallinen luontomme? Ei täältä tulla hakemaan sitä mitä muualla jo on: täyteen ahdettuja, kiireisiä hiihto- ja lomakeskuksia, joiden hälyssä stressi on monelle se päällimmäisin elämys. Eikä lomakohteen valinta määräydy ensisijaisesti hotellin tai mökin mukaan.
Kun matkailun strategisia suuntaviivoja piiretään, mikä edellä mennään? Tuntuu, että Rovaniemellä on laitettu kärry hevosen eteen, sen verran korostuneessa asemassa keskusteluissa on vuodepaikkojen määrän lisääminen. Vaikka hotellien käyttöaste vuositasolla lienee vain 40% luokkaa. Siinä kyydissä unohtuu helposti perustyö: se mitä ja kenelle tarjotaan ja miten tarjotaan. Sanalla sanoen: oman alueemme persoonallisimpien piirteiden esiinnostaminen, itsen arvostaminen sellaisena kuin olemme. Pariisi emme ole, Leviksi emme halua, olkaamme siis Rovaniemi!
Sari Ylipulli, pj
Rovaniemen Vihreät